Puhuimme eilen ystäväni kanssa siitä, että olisi jo korkea aika päivittää vaatekaapin sisältöä hieman aikuisempaan suuntaan; hupparit ja reisitaskuhousut (kaveri ei sentään sellaisia käytä) eivät saa minua ihan vaikuttamaan aikuiselta. Eteen tulee heti muutama ongelma:
Raha. Vaatekaapin sisällön uusiminen maksaa. Minulla se vaatisi myös aika kovalla kädellä uusimista, sillä en omista kovinkaan montaa pitkähihaista, joka ei olisi huppari. Housujen kanssavähän samaongelma.
Vaatekaupoissa käynti. Sokkona ei niin vaan kiertele vaatekaupoilla katsomassa, jos ehkä löytyisi jotain kivaa jostain. Aina pitää olla näkevä mukana ja jos sitä jonkun kanssa pääsee vaateostoksille, on kyllä jo pakko olla näkemys siitä, mitä hakee. Muuten kaikilla menee hermo. Pelkkä kiertely ei ihan toimi. Ainakaan minä en ole saanut sitä koskaan toimimaan.
Miten ihmiset yleensä pukeutuvat. On helppo sanoa, ettei sillä ole mitään merkitystä, miten muut pukeutuvat – tärkeintä on, että itse viihtyy vaatteissaan ja pukeutuu niin kuin tykkää. Mutta kyllä, sillä on aika iso merkitys, millaisia vaatteita toiset käyttävät. Enhän minä voi muuten tietää, minkä kuvan itsestäni annan, jos minulla ei ole mitään käsitystä siitä, kuinka yleisesti toiset käyttävät minkäkinlaisia vaatteita. Ja minulla ei ole MITÄÄN käsitystä siitä, miten muut pukeutuvat. Tai on tietysti joku, hyvin pieni ja epävarma, mutta minun tietopohjallani on äärimmäisen vaikea lähteä oikeasti miettimään pukeutumista.
Tiedän, että hupparit on vähän teiniä ja sellainen olo minullekin niistä nykyään tulee. En koe itseäni uskottavaksi Adidas-hupparissa ja reisitaskuhousuissa. Mutta en tiedä, mitä muuta muka voisi pukea ylleni. Ja koska vaatekaapissani – ja aktiivisessa käytössäkin – on oikeasti vaatteita, jotka olen hankkinut yläasteella, pari jopa ala-asteen lopulla, pitäisi asialle jo vähitellen tehdä jotain.
Luen silloin tällöin Cosmopolitania ihan vain siksi, että saisin edes pienen käsityksen nykymuodista. Kuvathan sielläkin ovat pääosassa, mutta sanallistakin selitystä löytyy sen verran, että minulla on pieni aavistus kulloisistakin suuntauksista. Cosmon pukeutumisvinkit ja muotikatsaukset eivät ehkä kuitenkaan ole ihan sitä, miten ihmiset oikeasti pukeutuvat, saati sitten sitä, miten minä haluaisin pukeutua.
Avomieheni mielestä ongelmani on absurdi: "Miten niin sä et tiedä, miten ihmiset pukeutuvat?" No en vaan tiedä!
Tarve jollekin tyylikonsultille – tai vastaavalle – on tällä hetkellä aika suuri. Vaikka se finanssipuoli taitaa oikeasti tulla muutoksen esteeksi ja kuljen samoissa huppareissa vielä kolmikymppisenäkin.
(Heti, kun sanoin, ettei ole enää mitään sanottavaa näkövammaisuudesta, sitä tuleekin lisää.)
Uusia tuulia, uusi blogisivu
-
Yhdistin kaksi blogiani yhteen. Jatkossa juttujani urheilusta ja kaikesta
muusta mieleen tulevasta voit lukea uudelta sivustoltani. Kiitos kaikesta
ja terv...