torstaina, marraskuuta 06, 2014

Yksityisopetusta yliopistolla

Tämä juttu vaatii nyt harvinaisen pitkän alustuksen.

Olen tosiaan aloittanut tänä syksynä tietojenkäsittelytieteen opinnot. Ensimmäisen kurssin, ohjelmoinnin perusteet, jälkeen olen ollut sen verran myyty alaan, että tulen vielä vaihtamaan pääaineeni. Mietin myös, miten ihmeessä en ole keksinyt tietojenkäsittelytiedettä aikaisemmin – sehän on kuin minulle tehty! Myös AMK:ssa joku ohjelmointiala voisi ihan yhtä hyvin mennä.

Koodaaminen sinänsä onnistuu moitteetta sokkona. Helsingin yliopiston TKT:n laitoksella käytetään sellaista ohjelmointiohjelmaa, NetBeansia, joka ilmeni jo asennusvaiheessa mahdottomaksi apuvälineilleni. Kun muut saavat ohjelmointitehtävät NetBeansiinsa, kirjoittavat koodinsa siellä ja palauttavat tehtävänsä sen kautta, minä teen saman vähän mutkikkaammin: lataan tehtäväpohjan netistä zip-tiedostona,puran zipin koneelleni, koodaan muistiolla tai Notepad++:lla, tallennan vastaukseni tehtäväpohjan tiettyynalikansioon, zippaan kansion uudestaan ja lataan sen nettiin. Kuitenkin tämä kaikki onnistuu suht kivuttomasti ihan itsekseni. Joidenkin tehtävien kanssa olen tarvinnut apua, koska ohjelman suorittama toivottu lopputulos on näytetty kuvana.

Nyt toiseen periodiin valitsin itselleni ohjelmoinnin jatkokurssin (lisää koodausta! Jee) lisäksi kurssin, jossa tehdään melkoisen paljon ohjelmistojen kuvallista mallintamista, käyttötapaus-, luokka- ja oliokaavioiden (UML) avulla.

Pari viikkoa sitten ohjelmointitentin jälkeen näin käytävällä opettajan, joka pitää (ja piti) näitä kaikkia kolmea kurssia. Hän kysyi, olenko tulossa näille tämän periodin kursseille ja sanoi heti, että mallinnukset voivat tuottaa minulle haasteita. Seuraavana päivänä sain häneltä sähköpostia. Opettaja ilmoitti tilanneensa Celiasta minulle materiaalia, josta todennäköisesti on hyötyä mallinnusten kanssa. Hän sanoi järjestävänsä minulle yksityisen harjoitus”ryhmän” (tuttavallisesti vaan laskarit), koska tuskin hyötyisin laskarista, jossa piirrellään yhdessä kuvia taululle.

Siis: minulle kerrottiin etukäteen, mitkä asiat todennäköisesti aiheuttavat haasteita (yleensä ne tulevat vastaan kurssin edetessä ja saan itse yrittää keksiä, miten selviän ongelmasta); minulle hankittiin oppimateriaalia pisteillä ja kohokuvina heti kurssin alkuun ilman, että tein itse asian eteen mitään (käsittämätöntä) ja minulle järjestetään viikottain yksityisetlaskarit, koska opettaja tajusi sen järkeväksi (itse ei olisi kyllä tullut mieleen edes ehdottaa moista). Tällainen asioiden järjestäminen ja järjestyminen on niin harvinaista, etten oikein käsitä, missä skifimaailmassa mahdan elää. Mutta antakaa minun hetken edes elellä täällä, kyllä ne reaalimaailman kompastuskivet vielä taas tulevat vastaan!

Nyt on melkein kaksi viikkoa tuota kurssia takana. Ensimmäisen luennon jälkeen en tajunnut mistään mitään ja meinasin luovuttaa jo ensimmäisen kotitehtävän kohdalla. Sitten istuin pari tuntia opettajan kanssa kahden, eikä asiat tuntuneet enää niin mahdottomilta. Asentelimme yhdessä Mavenin, jolla voi tehdä kirjoitetuille ohjelmille testejä, ja koetimme selvittää irkin saloja. Kotona tutkailin innoissani saamiani kohokuvia (mutten kyllä tajunnut niistä oikein mitään).

Toisen luennon jälkeen olin taas ihan sekaisin, enkä tajunnut mistään mitään. Kotitehtävät lannistivat minut jälleen. Kohokaavioista oli jo vähän hyötyä, mutta ei ne ihan riittävästi auttaneet. Sitten istuin 2,5 tuntia opettajan kanssa kahden ja tajusin, mistä opetetuissa asioissa on kyse. Ei se niin vaikeaa ollutkaan! Sen lisäksi, että opettaja selitti minulle asioita, hän samalla mietti (ja etsi) tapoja tehdä kaavioita kirjallisesti, ilman tikku-ukkojen, laatikoiden ja nuolten piirtelyä. Vaikka voin minä niitä toisaalta vähän piirrelläkin...

Luentokalvoilla ja muussa opetusmateriaalissa on hyvin paljon kuvia. Pelkästään niillä ja luennoilla istumalla en oikeasti tajua mitään. Parasta ehkä oli kalvon kohta, jossa otsikon perusteella oli käyttötapaus esitetty tekstinä – mutta se teksti oli kuva. Ilman tätä yksityistä sessiota opettajan kanssa olisi tämä kurssi miltei mahdoton suorittaa. Tai silloin tarvitsisin avustajaa hyyyyyyyvin paljon ja sen avustajan pitäisi ymmärtää ohjelmistojen mallintamista.

Vähän kyllä välillä on stressaavaa tehdä jotain tehtävää niin, että opettaja istuu vieressä. Viime viikolla jonkin aikaa toisella puolella istui vielä isovelikin. Silti nämä yksityisopetuksen (voisi melkein sanoa, että tukiopetuksen) hyödyt ovat hyvin paljon suurempia kuin haitat. Ehkä myös totun tekemään asioita, vaikka joku vähän katselisikin.

Tässä vielä luokkakaavio ihan huvikseen esimerkiksi sekä piirrettynä että tekstinä (ihan ite piirsin!). En tiedä, saako piirroksen teksteistä selvää – ainakin rivit tuppasivat menemään vähän vinoon...




[Kurssi |-nimi:String;-tunnus:String;-opintopisteet:int |+tulostaTiedot()]
[Opiskelija |-nimi:String;-opiskelijanumero:String;-maili:String |+tulostaTiedot()]

[Kurssi]*-*[Opiskelija]

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2014

Tekniikka ja kuinka se petti

Pinin tänään urheiluakatemian fyrkkavalmennus-ryhmässä, jonka tarkoitus oli tarjota apua ja tukea sponsorihankintaan, oman "myyntiesitykseni". Ajattelin, että parhaiten menee, jos en tarvitse suuresti apua neukkarin koneen käyttöön. Siispä tallensin ilmaisesta ruudunlukuohjelmasta NVDA:sta itselleni version muistitikulle, jonka avulla saan Windows-koneet puhumaan. Varmistin aamulla vielä, että NVDA lukee Powermointin tekstit ja toimii noin ylipäänsä niin kuin pitää. Kaikki tuntui olevan kunnossa. 

Kun minun vuoroni sitten tuli pitää oma esitykseni, onnistuin käynnistämään NVDA:n oikein mallikkaasti. Avasin esitykseen liittyvän videon, mutta sepäs ryökäle ei suostunutkaan aukeamaan ko. koneella, tiedostomuoto oli väärä. Ehkä olisin löytänyt ohjelman, jolla sen olisi saanut auki, mutta olimme jo muutenkin aikataulusta jäljessä, joten en lähtenyt kaivamaan. 

Powerpoint aukesi sitten ongelmitta. NVDA ei kuitenkaan vaivautunut lukemaan kalvoistani mitään, vaikka aamulla kotona luki kaiken. Tarkistelin asioita etukäteen juuri siksi, että kirjoitanko itselleni muistiinpanot vielä johnkin muualle tai opettelenko esitykseni vaan riittävän hyvin ulkoa, mutta koska aamulla kaikki oli kunnossa, en tehnyt kumpaakaan. Lopulta jouduin kuitenkin pitämään esityksen ulkomuistista ja välillä vähän varmistelemaan, että vaihtuihan se kalvo... 

Kun sitten esitys oli ohi ja suljin asioita, ei NVDA suostunut puhumaan enää mitään eikä edes sammumaan näppäinkomennoilla. Lopulta en ole varma, sainko sen sammutettua, vai jätinkö seuraavalle käyttäjälle kivan pienen yllärin odottamaan. Tikulta käynnistetty NVDA nimittäin jää päälle, vaikka muistitikun irrottaisikin, jos sitä ei sammuta. 

On ihan hienoa, että minullakin on mahdollisuus käyttää teoriassa mitä vaan konetta. Nyt kuitenkin tekniikka vähän petti. Hyvä sinänsä, että se kävi nyt, kun pidin esitystä muille fyrkkavalmennettaville, eikä silloin, kun olen jonkun mahdollisen tulevan sponsorin pakeilla. Ehkä vielä varmistan asioiden toimivuuden mooooneen kertaan ja teen pari varasuunnitelmaa ennen sitä. @