Vaatteita, tuunausta ja värejä

Kävin eilen ostamassa kesävaatteita, koska edellisten sitä laatua olevien vaatteiden hankkimisesta on joku 3-5 vuotta ja vanhimpien… No, en varmaan kauheasti valehtele, kun sanon 10 vuotta. Monet ovat siis eläneet jokseenkin elinkaarensa loppuun ja tietysti vielä samaan aikaan.

Mukaan tarttui esimerkiksi toppi H&M:stä. Mietin jo kaupassa, että se on vähän liian pitkä ja tuleekohan juurikaan käytettyä. Ostin kuitenkin, koska nyt kerta halvalla sai (jep jep) ja väri oli kiva (niin). Mietin toppia sitten kotona lisää. Pituus on melkein suorastaan tunika, ehkä sellaiseksi tarkoitettukin? Minä kaikesta huolimatta pitäisin enemmän ehkä vähän lyhyemmästä topista. Pähkäilin vaihtoehtoja lyhentämisestä lähtien, kunnes keksin.

Farkkujen kanssa pitkä toppi on vielä ihan ok, mutta tarkoitus olisi kuitenkin käyttää sitä ja shortseja. Silloin vähän lyhyempi saisi olla. Tänään ryhdyin tuumasta toimeen. Taittelin toiseen sivusaumaan laskoksia, ompelin muutamalla pistolla kiinni ja siinä se on: tuunattu, vähän lyempi ja ainakin vähän erilainen toppini.

En taas tiedä, miten yvin tämä kuvaaminenonnistui. Lähinnä mietin, miten hyvin toppi näkyy sieltä helmasta,jossa muutoskin tapahtui. Sitäkään en tiedä, miten hyvinvärit näkyy – TapTapSee sanoi toppiamustaksi, mutta vihreä se on (tai niinkaverini kaupassa kertoi ;) ).

Näiden vaateostosten myötä mietin taas värejä. Lähinnä sitä, mitkä värit sopii yhteen. Olen nähnyt värejä viimeksi 2004 ja pitkään sen jälkeen luotin kovasti värimuistiini ja -tajuni. Erityisesti minua arvelluttaa nyt ostamani limenvihreät shortsit: minkä värisiä yläosia niiden kanssa voi muka käyttää?

Olen sokeana yhdistellyt värejä suhteellisen rohkeasti ja luottanut oikeasti värimuistiini ja käsitykseeni siitä, mitkä sopii yhteen. Joskus olen etukäteen kuullut ihmisiltä, että valitsemani värit eivät voi toimia yhdessä, mutta lopputuloksen nähtyään (kuten villasukat) he ovatkin todenneet niiden sopivan, kuten hyvin vahvasti tiesin. Enää näkemykseni ei ole niin selkeä. Ihan viime aikoina olen enemmän ruvennut kyselemään muiden mielipidettä siitä, mitkä värit sopivat yhteen. Tietysti jotkut perusjutut on helppoja, että valkoinen ja musta sopii minkä tahansa kanssa. Mutta heti siitä eteenpäin meneekin jo vähän haastavammaksi.

Rupesin nyt suorastaan kaipaamaan jotain väripankkia, josta voisi tarkistaa, mitä värejä kannattaa yhdistellä keskenään. Tietenkään absoluuttista totuutta väreistä ei voi kukaan sanoa, mutta saisipa edes jotain raameja sille, mitä tekee, ettei ihan hirveän riiteleviä yhdistelmiä tekisi. Esimerkiksi ne limet shortsit: valkoista tai mustaa, mutta mitä ihmettä muuta? Oranssia? Vaaleansinistä?

Edit: Ei se kuvaaminen sokkona mitään helppoa ole! Aion kuitenkin vielä yrittää ottaa sellaisenkin kuvan, jossa näkyykin toivottu asia... Lian lyhyt käsivarsi minulla, näemmä.

Edit2: No nyt on kuva, josta toppini tuunaus ilmennee paremmin. Jätän nuo vanhat kuvat muistoksi siitä, ettei se aina ihan ensimmäisellä osu. :)

Tässä kuvassa TapTapSee tulkitsi topin tumman siniseksi. Mahdankohan luottaa enää kaverini vihreään ollenkaan?

Opaskoira osa 6 - Kotipaikkakoulutus, käyttöönottokatselmus ja sananen alkutaipaleestamme

Palasin Kuopiosta yhteistyökurssilta keskiviikkona, seuraavana maanantaina alkoi kotipaikkakoulutus. Viikonlopun yli piti selvitä ihan omine nokkineni ja hyvin se meni.

Kotipaikkakoulutuksessa koiran kouluttaja tulee käyttäjän kotipaikalle jatkamaan koulutusta samaan malliin kuin yhteistyökurssilla, mutta nyt käyttäjän omassa kotiympäristössä eli reiteillä, joita arjessa tullaan käyttämään. Etenkin nyt, kun YT-kurssi oliKuopiossa, eisinä aikana tullut opeteltua yhtään reittiä,jota oikeastiarjessani kulkisin. Jos olisin ollut Iiriksessä yhteistyökurssilla, olisi asia vähän eri.

Ainakin Viiksessä kotipaikkakoulutuksen on 5 päivää. Se saatetaan jakaa kahteen pätkään. Minulla oli viisi päivää putkeen. Niiden viiden päivän aikana opettelimme koiran kanssa reittejä, jotka minä suurimmaksi osaksi itse osasin jo aiemmin kepin kanssa. Se tuntui jokseenkin turhauttavalta, mutta tarpeellista toki kuitenkin. Meidän ensimmäisen viikon reitteihimme kuului yliopisto, urheilukenttä, opaskoirapuisto (ja kaveri, joka asuu koirapuiston lähellä), Sörnäisten metroasema, Iiris ja yksi kahvila. Muistaakseni nämä. Kuulemma suhteellisen paljon uusia reittejä heti alkuun, mutta minkäs mahtaa, kun minulla on tarve liikkua moneen paikkaan.

Kotipaikkakoulutuksen aikana oli myös käyttöönottokatselmus, jossa kouluttajan lisäksi läsnä oli maksajatahon, eli minun kohdallani Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin, edustaja, kuntoutusohjaaja (tai sen sijainen). Käyttöönottokatselmuksessa kuljetaan jokin reitti ja katsotaan, että kulkeminen sujuu käyttäjältä koiran kanssa turvallisesti ja yhteistyö pelaa. Sitten kirjoiteltiin taas soppareita siitä, että sitoudun käyttämään koiraani mahdollisimman paljon opastustehtävissä sekä pitämään siitä hyvää huolta.

Nyt kotipaikkakoulutuksestakin on jo reilu kuukausi. Olen elellyt tuon koiran kanssa yhdessä reilut kaksi kuukautta. Vielä jokunen aika sitten pohdin paljon, onko opaskoirasta minulle enemmän hyötyä vai haittaa. Kun homma toimii ideaalisti, koiran kanssa on mukava liikkua. Siinä on kuitenkin oma huolehtimisensa, eikä näin alkuun homma todellakaan toimi aina odotetulla tavalla.

Tiedän monia, joiden mielestä kepin kanssa liikkuminen on hidasta köpöttelyä ja tökkimistä. Minä en koe sitä niin. Esimerkiksi kävelynopeuteni ei juurikaan ole koiran myötä muuttunut mihinkään (tai välillä on hitaampaa, kun tuota pitää kiskoa perässä). Olen ihan samalla tavalla ilman koiraa kulkenut vaikka missä, eikä tuo koira vielä osaa läheskään niitä kaikkia reittejä, jotka minä osaan.

Jokin aika sitten aloin kuitenkin jo enemmän kallistua sille kannalle, että on koirasta hyötyä. Tai että hyödyt voittaa ne haitat. Suurin hyöty tähän mennessä on ollut yllättävät esteet, etenkin tietyömaat. Kepin kanssa törmään ensin johonkin ja tajuan siinä olevan tietyömaa,sittenkäyn tunnustelemassa,kummalta puoleltapääsisin ohittamaan. Koira eivälttämättä edes pysähdy merkkaamaan minulleestettä, vaan saattaa kiertää sen suoraan. Tai vaikkapysähtyisikin, niin sen jälkeen se kiertää esteen, eikä minun tarvitse prosessoida päässäni sitä, mistä voin mennä. Muutenkin maailmassani koiran kanssa kulkiessa on paljon vähemmän esteitä. Sinänsä monet esteet eivät ole minulle olleet haitaksi, ne ovat jopa olleet jossain määrin maamerkkejä, mutta sujuvoittaahan se kulkua, kun ei koko ajan keppi tökkää polkupyörään tai mainosstandiin.

Haittapuolia koirasta on sitten se, kun täytyy aina miettiä, mihin voi päästää sen tarpeilleen. Niitä paikkoja ei Helsingissä ihan joka kadun kulmassa kuitenkaan ole. Myös jos menen jonnekin, jjossapaikan päällä en tarvitse koiraa, minun pitää keksiä, mihin voin jättää sen turvallisesti paikallaoloon (ja toivoa, että se oikeasti pysyy siellä, mihin olen sen jättänyt). Tämän kisakauden ensimmäisten yleisuhreilukisojen jälkeen totesin, että minun on täysin turha ottaa koiraa mukaan kisoihin vieraalle urheilukentälle. Siispä, jos nyt lähden pidemmälle kisareissulle, pitää kehittää koiralle hoitopaikka. Jos olen kaverilla kylässä ilman koiraa (tätä olen tehnyt useistakin syistä), en voikaan jäädä sinne oleilemaan ihan mahdottoman pitkäksi aikaa tai ainakaan yöksi, vaikka kuinka haulaisin.

Opaskoirassa, kuten tietysti kaikissa muissakin eläimissä, on paljon huolehdittavaa. Onneksi siitä on välillä myös hyötyä.