Avustajaa valitsemassa

Olen saanut kahden viikon aikana valehtelematta yli 30 hakijaa avustajan paikasta. Haastateltavaksi kutsuin näistä seitsemän, mutta kaksi ei vastannut kutsuuni mitenkään. Kuitenkin haastattelen kuusi, sillä sain eilen yhdeltä larppaajatutultani hakemuksen. Muita tällä viikolla tulleita hakemuksia en ole hirveästi enää huomioinut, mutta niinhän se on, että suhteilla pääsee...

Minulla on liian monta oikeasti hyvää hakijaa. On tosi harmi sanoa hyvälle hakijalle, että sori, en nyt valinnut sinua. Jos voisin ottaa kolme avustajaa, homma helpottuisi paljon. Ei se vaan oikein toimi niin.

Eilen haastattelin neljä tyyppiä, joista kaksi oli oikeasti hyvin potentiaalista. Kyllä jokainen olisi varmaan hyvä, mutta ne kaksi sieltä nyt nousivat eniten esille. Oikeastaan jo pelkkien hakemusten perusteella he ovat olleet kaksi ykköstä. Jokaisen haastateltavan kanssa meni noin puoli tuntia. Kolme neljästä olivat sellaisia, joiden kanssa oikeasti puhui sen puolituntisen ja se meni hyvin nopeasti, yhden kanssa joutui sitten miettimään enemmän, mitä pitäisi sanoa, kun hän oli hiljaa.

Maanantaina haastattelen vielä kaksi, toisen puhelimitse ja toisen ihan "livenä". Maanantain aikana olen myös luvannut ilmoitella ihmisille, miten tässä käy.

*******

Olen viettänyt koko päivän sängyssä, sillä minulla oli aamulla 38,4 astetta kuumetta. Mietinkin jo eilen iltapäivästä, että on vähän hassu olo. Mittasin illalla kuumeen, mutta se näytti vain 36,5, mikä tosin on minun tapauksessani jo hieman lämpöä. Aamulla tuskastelin tyhjää jääkaappia ja sitä, että isoveli oli lähdössä ensin isäpuolen kanssa ostoksille ja sitten toisen veljen luokse yöksi. Sain sentään nakitettua hänet ruokakauppaan ennen lähtöään, joten minun ei tarvinnut kuumeisena lähteä sinne ja selviän hengissä viikonlopun.

Olen aina kuvitellut, että kuume nousee iltaa kohden. Minulla on käynyt ihan päin vastoin; nyt mittari näytti enää 36,6. Kyllä, olen mittaillut kuumettani korkeintaan muutaman tunnin välein... Puhuva kuumemittari on hauska vekotin. Eikä minulla ole ollut parempaakaan tekemistä.

Puoli yhden aikaan päivällä minulle on soittanut joku, jonka numeroa ei kännykässäni ole. Minulla ei ole mitään muistikuvaa siitä, että puhelimeni olisi soinut, vaikka se oli sängyssä melkein korvan vieressä ja vaikka soittoääneni on oikeasti aika kovalla. Hämmentävintä on se, että puhelu näkyy vastatuissa. Toivon, että olen painanut vain punaista luuria, enkä selittänyt sinne kuumehuuruissa mitään outoa. Valitettavasti alan kallistua vähitellen tähän jälkimmäiseen, koska soittaja ei ole yrittänyt tavoitella minua uudestaan.