Esikuva on syntynyt

Tapasin Aulikki Oksasen.

Näkövammaisten kulttuuripalvelu ja Näkövammaisten kirjastoyhdistys järjestivät kirjailijavierailun, jonka vieraana oli Aulikki Oksanen. Minä lupauduin alustamaan vierailun ja esittelemään Oksasen tietämättä yhtään, kuka hän on ja mitä hän on tehnyt. Oli hauskaa tutustua uuteen kirjailijaan ja runoilijaan. Jännitin mielettömästi alustuksen pitämistä; ei siinä mitään, jos pitäisi pitää esitelmä luokalle jostain kirjailijasta, mutta esittele kirjailija niin, että hän itse on paikalla… Pelkäsin sanovani jotain tyhmää tai jättäväni jotain oleellista sanomatta.

Ennen tilaisuuden alkua pääsin juttelemaan Oksasen kanssa. Hän antoi itsestään siinä hetkessä niin sympaattisen, mukavan ja hersyvän kuvan, että jännitykseni laantui melkoisesti. Selitin, että minulla on vain lyhyt esittely siitä, kuka hän oikein on ja mitä hän on tehnyt. Hän kertoi, mistä aikoo puhua tilaisuudessaan, siinä sivussa tuli kertoneeksi myös tyttärestään ja kysyneeksi ”mikä Sun tarinasi on?”.

Ennen alustukseni pitoa otin vielä kengät pois, sillä villasukilla hiippailu on kovin paljon rennompaa. Aloitin alustukseni kertomalla tiivistäneeni Aulikki Oksasen esittelyn 112 sanaan. ”Hyvin valitut 112 sanaa”, kiitteli vieressä seissyt kirjailija.

Aulikki oksanen on todellakin taiteen moniosaaja. Arvostan hänessä sitä, mitä kaikkea hän on tehnyt ja mitä kaikkea hän edelleenkin tekee. Taide ei ole Aulikissa kuollut 66-vuotiaanakaan. Olin kovin vaikuttunut hänen persoonastaan ja tavastaan katsoa maailmaa.

Aulikki kertoi runoistaan ja lauluistaan, niiden synnystä ja elämästään. Hän puhui meille, kuunteli meitä ja lauloi yhden laulunsa siinä hetkessä, ilman säestystä. Hän teki minuun persoonallaan ja tavallaan olla läsnä niin suuren vaikutuksen, etten osaa edes kuvata sitä kunnolla.

Sain Aulikki Oksasen sähköpostiosoitteen ja aion kirjoittaa hänelle.