Opaskoira osa 1 - Hakuprosessin kulku

Pitkällisen pohdinnan tuloksena, hyötyjen ja haittojen puntaroimisen jälkeen, liityin viime keväänä opaskoirajonoon. Nyt alkaa olla aika kertoa, mitä tämä prosessi oikeasti pitää sisällään.

Sairaanhoitopiirien kuntoutusohjaajat (tai liikkumistaidonohjaajat) kirjoittavat – jos kirjoittavat – suosituksen opaskoiran hakemisesta. Se ei vielä tarkoita kuitenkaan käytännössä juuri mitään.

Olin maaliskuun lopulla yhteydessä sairaanhoitopiirin liikkumistadonohjaajaan. Sovimme tapaamisajan toukokuulle. Kun sitten tapasimme, kävimme läpi tarpeitani ja ajatuksiani opaskoiran suhteen, täytimme haastattelulomakkeen ja kävimme kävelemässä ulkona, jotta hänsai jonkin käsityksen liikkumistaidoistani. Opaskoiran käyttäjän tulee osata liikkua sujuvasti itsenäisesti myös kepin kanssa. Käyttäjän pitää pystyä huolehtimaan koirastaan ja ymmärtää, mitä kaikkea vastuuta koirasta oikein seuraakaan.

Aiemmin olin ollut asiasta varsin epävarma, koska ajatus aamulenkistä ja huolehtiminen toisesta elävästä olennosta tuntui jännittävältä. Kun tapasin tämän liikkumistaidonohjaajan, olin jo päässyt ajatuksissani enimmäkseen yli näistä ongelmakohdista. Tai lähinnä olin tullut siihen tulokseen, että hyödyt (toivottavasti) peittoavat haitat.

Suomessa on tällä hetkellä kolme opaskoirakoulua: Näkövammaisten keskusliiton Opaskoirakoulu Vantaalla, Nou Hau Seinäjoella ja Opaskoirakouu Viiksi Kuopiossa. Jonoon liittyessä olisi mahdollista antaa toiveita siitä, mistä koulusta koiransa haluaa. Minulle se oli aivan sama. Myös rotua ja koiran sukupuolta saa toivoa. Koska minun kokemukseni koirista on hyvin lähellä nollaa, en osannut sellaisiinkaan ottaa kantaa. Minä halusin koiran, joka ei ole liian villi (olen joskus pelännyt koiria, edelleen vähän arastelen niitä), kulkee kuitenkin reippaasti töissä ollessaan ja jonka kanssa voisi käydä vaikka juoksulenkilläkin.

Kuntoutusohjaajan suosituksen perusteella pääsee opaskoirakoululle esikurssille, kun jossain koululla järjestetään kurssi, jolla on tilaa. Esikurssilla kouluttajat tekevät kartoituksensa pohjalta lopulta päätöksen, myönnetäänkö sitä koiraa vai ei.

Syyskuussa minulle soitettiin, että Opaskoirakoulu Viiksessä olisi paikka esikurssille. Jokainen koiran jonottaja käy siis parin päivän mittaisella esikurssilla, jossa kartoitetaan vielä tarkemmin toiveita koirasta, elämäntilannetta ja sellaista. Kurssilla myös kävellään vähän erilaisten koirien kanssa, jotta selviäisi paremmin sekin, minkä tyyppistä koiraa kellekin lähdetään hakemaan. Koska ajankohta oli minulle sopiva, annoin sairaanhoitopiirin liikkumistaidonohjaajalle luvan antaa tietoni eteenpäin.

Sähköpostiin kolahti kutsu esikurssille Kuopioon. Jännitti aika paljon lähteä! Harvemmin olen mennyt mihinkään vieraaseen paikkaan ilman ketään tuttua. Esimerkiksi Vantaan opaskoirakoulun esikurssit pidetään Iiriksessä, eikä sinne lähteminen olisi ollut yhtään niin jännittävää, koska paikka on tuttu. Viiksen kurssi pidettiin tosiaan Kuopiossa, hotelli Jahtihovissa.

Tarinaa esikurssista seuraakin tämän opaskoira-sarjan seuraavassa osassa!