Yhteistyömme alkoi sillä, että minulle lounaan jälkeen törkättiin huoneeseen eläin kehotuksella ”tutustukaa toisiinne”. Niin me tutustuimme. Rapsuttelua, haistelua ja sellaista normaalia, mitä siihen nyt kuuluu. Paikkojen tutkimista, pyörimistä ja hötkyilyä.
Jonkin aikaa siinä toisiamme viihdytettyämme oli aika lähteä ensimmäiselle lenkille, eli koiralle valjaat niskaan ja pihalle. Ensimmäisen päivän lenkkinä oli vaanlyhyt pissalenkki. Menomatka oli varsin ripeää menoa, takaisin tullessa löhtystelyä ja hidastelua; ”Ei kai tää oikeasti ollut jo tässä?”. Sama lenkki vielä myöhemmin uudestaan, samalla tavalla.
Iltapalalla mietittiin toisen kurssilaisen kanssa, että olisikos näidenkoirien pitänyt saada jotain ruokaa. Kukaan ei siitä mitään sanonut. Päätettiin kysyä, kun illalla tulee lenkittäjä.
No, yhdeksältä sitten molemmat olime alaovella koirien kanssa ja lähdimme lenkille. Vähän pidempi kuin pissalenkki, mutta sellainen lyhyt puiston kierto vaan. Takaisin huoneessa muistin, että unohtui kysyä siitä ruuasta, enkä jaksanut enää mitään soitella. Kaipa se koira aamuun asti pärjää.
Aamulla sitten selvisi, että juu, olisi niiden jotain pitänyt siinä illasta saada syödä. Ja ei, meidän ei olisi pitänyt lähteä pihalle, ihan koirien vaan. Voi raukkaparkoja koiria, jotka julmasti pistetään oudon ihmisen kanssa huoneeseen, eikä edes ruokaa saa! No, tiistaina saivat sitten. Molemmat päivän ateriansa.
Koska minun piti tiistaina hoitaa ennakkoäänestys, lähdimme vähän monimutkaisemmalle reitille kirjastoon (kirjasto oli kyllä auki, mutta äänestys alkoi vasta tuntia myöhemmin…). Hieman oli koira hämillään matkalla. Iltapäivällä käytiin taas vähän eri reitti ja mentiinkin R-kioskille. Pyysin koiraa etsimään tiskin ja se tarjosi jäätelökaappia – aika hyvä vaihtoehto tietysti sekin.
Kurssin ohjelma noin pääosin koostuu aamun pissalenkistä, päivän kahdesta valjaslenkistä ja jostain teoria-asiasta (ja tietysti aamiaisesta, lounaasta, päivällisestä ja iltapalasta). Eilen puhuttiin koiran käskyttämisestä ja äänenkäytöstä, tänään sairauksien kotihoidosta ja ensiavusta. Tänään minun koirani pääsi myös vähän juoksentelemaan vapaana, mihin sisältyi pari pulahdusta lampeen. Kaikilla lenkeillä, myös sillä pissalenkillä, on kouluttaja mukana. Meille kovasti painotettiin kurssin alussa, että yksin koiran kanssa emme lähde minnekään, ennen kuin saadaan lupa.
Minusta on hämmentävää, miten nopeasti suhde koiraan muodostuukaan. Jo ensimmäisenä päivänä tuntui siltä, että kyllä meillä tässä joku yhteys on ja kavereiksi taidettiin tulla. Nyt tuntuu jo hyvin vahvasti siltä. Koirani on myös selvästi viisas tyyppi: aina, kun se koettaa tarjota minulle köyttä leikittäväksi, se tuo sen suoraan käteen.
Tänään makasinsängyllä mahallani. Koira tarjosi minulle köyden. Minä sitten heitin sen siitä mahaltani ja kehotin koiraa noutamaan. Heiton pituus oli ehkä puoli metriä ja tyyppi mietti aivan selvästi, että ”oletko ihan tosissasi, tuoko pitäisi hakea”. Laiskasti löntystellen se sitten toi minulle köyden. Sama uudestaan, yhtä lyhyt heitto ja yhtä laiska haku. Taidettiin molemmat olla myös vähän väsyneitä.
Olen ollut kurssilla nyt kaksi päivää ja jo tänään olen oikeasti joutunut miettimään, mikä päivä nyt on. Palaan kotiin kahden viikon päästä ja silloin viimeistään olen varmaan aivan sekaisin kaikesta.
P.s. Sen nimi on Birgi. Tai Birk, kuten Ronja Ryövärintyttäressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti