Puhukaa minulle, perhana!

Liikennevalot vaihtuvat vihreiksi ja olen juuri ylittämässä tietä, kun takaani tulee vanhempi mieshenkilö ja nappaa käsivarrestani kiinni. Hän lähtee kiskomaan minua tien yli. Ylitettyämme tien hän murahtaa: "Noin." Kiitän nätisti ja jatkan matkaani, nuristen mielessäni ihmisistä, jotka eivät voi edes sanoa mitään.

----

Olen juuri menossa metrolle ja kääntymässä seinän viertä vasemmalle, jotta löydän sieltä lattiassa olevan raidan avulla helposti liukuportaat. Jostain takaani oikealta ilmestyy ihminen, joka tarraa käsivarteeni kiinni - samaan käteen, jossa pidän keppiä. Sanomatta mitään hän lähtee vetämään minua liukuportaita kohti ja pysähtyy leimaamaan korttinsa. Hädin tuskin saan hänelle vinkaistua, että minunkin pitäisi leimata korttini, kun hän jo kiskoo minua liukuportaisiin sanoen: "varo varo varo." Samalla hän jarruttaa menemistäni pitämällä tukevasti käsivarrestani kiinni ja melkein kompuroin portaiden alkupäässä.

"Itäkeskus?" sanoo kädessäni roikkuva nainen hieman murteellisella suomella. Tilanne on melkein koominen; hän pitää kädestäni kiinni aivan kuin opastaisin häntä opastusotteella.

"Joo, Itäkeskus..."

"Varo varo varo", sanoo hän, kun liukuportaat loppuvat, ja ilmeisesti melkein yrittää nostaa minut, etten kompastuisi portaiden loppumiskohtaan. Hän vielä kysyy, menenkö itään vai länteen, ja lähtee kiskomaan minua idän metroa kohti.

Hieman ennen Siilitietä mietin, pitäisikö minun jäädä pois ja odottaa seuraavaa metroa, jotta pääsisin tästä naisesta eroon. En kuitenkaan ihan viitsi.

"Minne te menossa?"

Sönkötän jotenkin meneväni tuonne oikealle liukuportaisiin. Hän raahaa minut mukanaan portaille ja tajuan heti, että ne ovat väärät portaat.

"Ei kun mä menen tuonne bussipuolelle."

Nainen irrottaa kädestäni ja lähtee omaan suuntaansa, kun minä yritän epätoivoisesti pujotella liukuportaisiin pyrkivien ihmisten välistä, jotta pääsisin oikeaan päähän metroasemaa.

----

On tosi kiva, että ihmiset haluavat auttaa tuolla liikenteessä liikkuvia sokkoja, mutta... Jos ihmiset voisivat kysyä, tarvitaanko apua. Tai edes ilmoittaa auttavansa. Tuollainen yhtäkkiä ilmestyvä käsivarressa roikkuva auttaja ei ole kovin mukava kaveri.

Vaikka minä saatan näkevien mielestä kulkea välillä omituisia reittejä, kun seurailen seiniä tai muita selkeitä juttuja, yleensä ihan itse tiedän, mihin olen menossa. Ei minua tarvitse tulla kiskomaan oikeaan suuntaan - etenkään sanomatta mitään! Olisiko itsestäsi kiva, jos olisit silmät sidottuna kaupungilla ja joku vaan yhtäkkiä tulee kiskomaan sinua käsivarresta johonkin suuntaan, varoittamatta etukäteen?

Minkä ihmeen takia näiden kiskovien auttajien pitää aina tarrata siihen käteen, jossa minulla on keppi? Minkä takia he yrittävät "tukea" käsivarrestani liikkumistani? Enemmän sellainen käsivarresta jarruttelu häiritsee kuin tukee. En minä silloin osaa mitään tehdä.

Otan oikeasti todella mielelläni ihmisiltä apua vastaan, kunhan ne kysyvät, tarvitsenko apua. Tai edes jollain tavalla ilmaisevat auttavansa. Tuollaisessa kiskomisessa sitä vaan lähinnä pelästyy. Enkä minä sitäpaitsi ole mikään julkinen pallo, jota vaan kiskotaan paikasta toiseen. Olen ihan itsenäinen ihminen minäkin ja minusta minulla on oikeus päättää, otanko ihmisiltä apua vastaan ja millä tavalla sitä otan vastaan. Kuten saan mielestäni päättää senkin, mitä reittiä kuljen metroasemalla liukuportaille.

Seuraavalla kerralla kyllä takuulla tiuskaisen, jos joku tulee vaan yhtäkkiä nappaamaan kädestäni kiinni. On minullakin oikeus koskemattomuuteen, ettäs tiedätte.