Tänään

- Dyykkasin talonyhtiömme lehtiroskiksesta pari sanomalehteä, koska meillä ei sellaisia juuri lueta ja piti saada kuvistyöt ehjinä kotiin.

- Bussin tullessa pysäkille olin noin 20 metrin päässä siitä. Myöhästyin. Seuraavalla bussilla olin edelleen hyvissä ajoin koululla, joten sillä ensimmäisellä olisinkin ollut ihan liian aikaisin.

- Ratikkamatka pysäkiltä koululle tuntui menevän tajuttoman nopeasti ja piti varmistaa kuljettajalta, olinko jäämässä oikealla pysäkillä pois. Myös mäki Hämeentien ja Pengerkadun välillä tuntui lyhyemmältä kuin yleensä. Samoin portaita Pengerkadun ja koulumme välissä oli takuulla vähemmän. Ihme aamu.

- Sain äidinkielen novellianalyysin aineistot vasta koetilanteessa, kun muilla oli ollut mahdollisuus hakea ne itselleen maanantaista lähtien. Yksi novelleista oli liian uudessa muodossa Wordilleni ja käytin koeaikaa siihen, että latasin netistä lisäosan, jolla sain viimeisen novellin auki. Siitä sitten kirjoitin sen analyysini.

- Kutosen ratikassa oli hassu maahanmuuttajakuski, joka ei sanonutkaan heti, mikä ratikan numero on. Kysyi vaan, mihin olin menossa ja väitti vielä aluksi, että olisin sillä ratikalla päässyt määränpäähäni. Onneksi itse tajusin kysyä numeroa.

- Kun astuin oikeaan raitiovaunuun sisään, ystävällinen kanssamatkustaja luuli auttavansa minua nostamalla kepin kärjen laiturilta ratikkaan. E-ei.

- Vieressäni istui kolme naista, jotka puhuivat minulle tuntematonta kieltä. R viittasi saksaan, muuten nuotti ei sitten kuulostanutkaan yhtään saksalta. Ikuinen arvoitus.

- Seisoin bussipysäkillä toisessa kädessä Hyrylä-kyltti, toisessa keppi, bussikortti ja muovikassi. Turhautti, kun ei ollut vapaata kättä, jolla olisin voinut katsoa kelloa.

- Joku nainen nauroi Hyrylä-kyltilleni: "Hyrylä! Hyvä, hyvä." Kävi siinä ihan vieressä sen "hyvän" sanomassa ja häipyikin saman tien. Outo hemmo.

- Toinen nainen tuli neuvomaan, miten minun kannattaa kylttiäni pitää, jotta bussikuski näkee sen. "On ne kyllä ennenkin sen tästä nähneet." "Sepä hyvä. Pitäiskö sen kohta tulla?" "Luultavasti. Olen mä tässä jo puoli tuntia seissyt..."

- Seisoin tunnin bussipysäkillä. En suosittele samaa kenellekään.

- Kun vihdoin pääsin bussiin, oli se sellainen, jonka reitin takia jouduin kävelemään puolet pidemmän matkan kotiin. Siinä vaiheessa ei tosin voinut enää nirsoilla bussin valinnan kanssa.

- Makasin puolitoista tuntia sängyssä puolitajuttomassa tilassa.

Edit 20.30:
- Ostin Kobran radiopuhelimet ja olin niistä ihan innoissani niin kauan, kunnes pääsin kotiin. Isoveljen sanoista huolimatta ("Ihan varmasti siinä on kuulokkeiden kuva.") epäilen, ettei näihin saakaan kuulokkeita kiinni. Ainakaan minun kuulokkeitani. Tulee kalliiksi tämä, jos pitää ostaa vielä joku erikoiskuulokejuttu. Olisi voinut olla kaupassa tarkempi. Olivat kalliit puhelimet ottaen huomioon sen, että meiltä löytyy jo ainakin kahdet radiopuhelimet, joista olisi tietysti voinut ensin tarkistaa, saako niihin kuulokkeita. Tyhmästä päästä kärsii koko kukkaro.