Äänityksiä

Olimme keskiviikkona kuunnelmaparini kanssa äänittämässä Riihimäelle menevässä junassa ja Riihimäen juna-asemalla. Paluumatkallakin vielä äänitimme. Saimme mukavasti purkkiin noin 2/3 koko kuunnelmasta. Ja koska olemme äänittäneet paikan päällä, ei tarvitse mitenkään älyttömästi editoida tai lisätä ääniä. Sellaistakin on, kuten junan kuulutus, leimauslaitteen ääni, vanhaa höyryveturia ja vähän musiikkia.

Menomatka Riihimäelle oli ihan varmasti pidempi kuin paluumatka Riihimäeltä pois. Ehdimme nimittäin menomatkalla tehdä paljon enemmän kuin paluumatkalla. Valitettavasti emme hirveästi vielä tehneet kunnon äänityksiä vaan vasta harjoittelimme. Paluumatkalla sitten tuli aina asemien kuulutukset ihan väärään aikaan ja jouduimme aloittamaan alusta, kun emme olleet riittävän fiksuja ja vetäneet loppuosaa erikseen...

Riksun asemalla ramppasimme edes takaisin yhtä laituria pitkin aika monta kertaa yhden ja saman kohtauksen kanssa. Minulle tuli aivan mieletön dejavu: olin ilmeisesti kuvitellut etukäteen tilanteen, jossa olen villakangastakkisen ihmisen opastuksessa, pidän mikkiä hänen edessään, kuljen melkein sivuttain, reppu painaa selässä ja villakangastakkinen tyyppi vetää mukanaan vetolaukkua. Se tilanne tuntui niin vahvasti etukäteen elätyltä, että oikein hämmästyin.

Mokatakin onnistuimme. Kesken yhden hienon äänityksen (parini veti monologiaan oikeasti hyvin) loppui Zoomista patteri. Piti aloittaa alusta. Seuraavalla äänityksellä en ollutkaan laittanut vehjettä äänittämään ja huomasin sen vasta, kun olimme "äänittäneet" koko kohtauksen. Taas alusta... Se myös tarkoitti sitä, että piti kävellä pitkän laiturin päähän.

Eilen latailimme kaikki käyttökelpoiset äänitykset koulun ediittiluokan koneelle ja vähän yritimme yhtä editoida. Parini ei ole - omien sanojensa mukaan - mikään tekniikan ihmelapsi... Ja sen huomaa. Meillä on hyvin yksityiskohtaiset ohjeet siitä, miten mitäkin asioita voi käytössä ole valla editointiohjelmalla tehdä, mutta silti se ei meinannut sujua millään. On häiritsevää, että periaatteessa tiedän itsekin, miten sitä ohjelmaa käytetään ja miten saisin mitäkin asioita tehtyä, mutten pysty käyttämään kyseistä ohjelmaa. En myöskään pysty hirveästi pariani neuvomaan, kun en näyttöä näe. Joten taitaa tulla tuskaisia hetkiä ediitissä.

Tänään olen menossa haastattelemaan viittomakielentulkkia koulun ammattihaastattelua varten. Metron vesionnettomuus tuli vähän pahaan aikaan: sovimme tapaavamme rautatieasemalla ja ehdin ajatella, että sinnehän pääsee kätevästi metrolla... Mutta eipä pääse enää. En ole vielä ratkaissut, kuinka tapaamispaikalle päädyn. Onneksi tässä on vielä koko päivä aikaa miettiä asiaa. Aion senkin haastattelun äänittää, niin pystyn paremmin kirjoittamaan sen puhtaaksi myöhemmin. Ei tarvitse vääntää jotain muistiinpanoja läppärille, josta loppuu heti akku.

Viittomakielentulkin haastattelun jälkeen minun pitääkin heti suunnata taas koululle, kun vuorossa on kuunnelmamme konnarin äänitys. Sain rekryttyä konduktööriksi yhden larppaajakaverin, josta toiset kaverit ihmettelivät, miten hän suostui - vannoutunut nörtti. En edes joutunut suostuttelemaan häntä juurikaan. Koululta pitää saada joku hiljainen tila, jossa voimme rauhassa äänitellä huimaa viiden replan kohtausta, joista kolme on sillä konnarilla. Täytyy mennä kinumaan vaksilta, että hän avaisi jonkun luokan oven. Emme pääse "pääkoululle", vaan menemme äänittämään Penksulle, jossa on myös Pikkunaisia-näytelmän esitys, joten äänitystila pitäisi saada eri kerroksesta. Olemme tosin äänittämässä ennen Pikkunaisten alkua, mutta kyllä ne näyttelijät sen verran ääntä pitää, ettei sekään oikein auta.

Tämän päiväisen äänityssession jälkeen jäljellä onkin enää yksi ihminen ja hänen monologinsa. Ne saamme äänitettyä ensiviikolla, vaikka äänityspaikat ovatkin vielä vähän kyseenalaisia. Emme ole keksineet mm. sitä, mistä löydämme oikeasti metalliset paloportaat.

Tänään täytyy muistaa ottaa mukaan Zoomi, varapatterit, Zoomin lisävarusteet (jalka ja 'kapula'), kysymyspatteristo viittomakielentulkille ja kohtaus konnarille. Onnistuin myös keskiviikkona ehdollistamaan itseni sille, että kuunnelman äänityksissä syödään suklaata, joten sitäkin on ostettava.