Ruokaa päivän täydeltä

Tunnen itseni oikein ahmatiksi tänään, kun en ole tehnyt juuri mitään muuta kuin syönyt. (Ja siivonnut ja imuroinut huoneen, kirjoittanut avustajalle työsopimuksen...) Ahmatti-oloa hälventää hiukan se, että jopa tein itse ruokaa, enkä tilannut pizzaa tai ostanut valmisruokaa. Kaiken kukkuraksi tekemäni ruoka oli kerrankin ihan maukasta.

Kävin tänään pitkästä aikaa itse kaupassa, enkä nakittanut veljeäni siihen hommaan. Hieman ne lumikasat vaikeuttivat kauppamatkaa, mutta menomatkalla onneksi mukava mummu kulki kanssani ja jutteli lumesta ja siitä, kuinka hän on lähdössä viikoksi ystävättärensä kanssa Tallinnaan kylpyläreissulle ja oli matkalla veikkauksen pisteelle, josko Lotosta jotain tulisi. Kaupassa sain avukseni myyjän, joka ei ollut auttanut minua aikaisemmin ja josta en ole ihan varma, oliko se mies vai nainen. Hän sai ainakin kulkea monta kertaa yhden hyllyn väliä, kun tahtoi ilmeisesti jättää minut vaan odottamaan hyllyn päähän, kun itse haki toisesta päästä tavaroita. No, sai ainakin liikuntaa. Paluumatka taas oli vähän haastavampi, koska sielä ei edes ollut hirveästi muita ihmisiä, joilta olisin voinut vähän kysellä suuntia siinä lumiaavikossa. Ihan loppumatkasta sitten lauma varsin tuntematonta kieltä molottavia lapsosia sekottivat minut ja kävelin ensin kävelysillan ohi.

Minun tämän päivän gurmee-ateriani oli kana-nuudelivokkia, joka sisälsi hunajamarinoitujen kanasuikaleiden ja nuudelien lisäksi sipulia, ananasta ja päärynää. Olisin halunnut vielä persikkaakin, mutta Alepastamme ei sitä löytynyt. Sipulin olisi varmasti voinut jättää väliin, mutta koska se noin ylipäänsä on hyvää, niin pistin sitä kuitenkin.

En oikeasti osaa käyttää ruuanlaitossa hirveästi mausteita. Nuudelin mukana tulevat maustepussit varmaan tämänkin ruuan pelastivat. Ja tietysti se hunajamarinadi. Vähän sitruunapippuria vielä joukkoon ripottelin. Ja kyllä, oli maukasta ja hyvin täyttävää. Pääärynät olisi voinut laittaa vähän aikaisemmin mukaan, jotta ne olisivat olleet hiukan pehmeämpiä.

Tuosta annoksesta olisi takuulla riittänyt kahdelle, vaikken tosiaankaan kaikkia kanoja siihen käyttänyt (siirsin osan talteen seuraavaa kana-nuudeli-ruokalajia varten...), mutta söin sen kaiken yksin. Osin siitä syystä, etten oikein osannut ottaa sitä ruokaa fiksusti lautaselle; ensin ei meinannut tulla yhtään nuudeleita ja sitten tulikin suunnilleen kaikki kerralla. Siitä syystä olen ollutkin sitten koko päivän ihan täynnä, mutta jatkanut vaan syömistä.

Ensimmäisen itse tekemäni vokkiruuan lisäksi olen tänään vetänyt napaani vähän liikaa Aino-suklaajäätelöä (se on tarjouksessa Alepassa...), melkein kokonaisen juustopatongin ja napostellut fetaa ja kirsikkatomaatteja. Ehkä tällä määrällä elää pari päivää. Paitsi että huomenna on Nutorin kokous, jossa syömme brunssia.

*******

Näin torstaina valon.

Silmälääkärissä mikroskoopin valo näkyi vähäsen oikean silmän oikeasta alanurkasta. Hyvin pienenä siivuna, tosin. Olin kuitenkin luullut, etten enää näe valoa. Se oli hienoa.

Puhelimme siinä samalla silmäkivustani ja lääkäri kysyi: "Onko täällä tuntunut kipua?" Hetkeksi hämmennyin, että missä täällä... Tajusin sen sitten ehkä tarkoittavan vasenta silmää, kun aikaisemmin puhuimme vain oikeasta. Mutta en minä sillä silmällä tai oikean silmän sillä reunalla mitään valoa näe, joten en heti tajunnut sen siirtyneen tutkimaan toista silmääni.