Kirjallisuuden ja lukemisen ylistys

Näkövammaisena saatavilla olevien kirjojen valikoima on "hiukan"
suppeampi kuin näkevällä, jolla on kaikki maailman kirjastot
käytössään - lähes tulkoon. Minun on tyydyttävä Celian valikoimiin,
vähän helpotusta saa tiedonhallintapalvelusta (THP:stä), jonka
käyttäjät voivat skannata kirjoja toisille käyttäjille jakoon -
palvelu on siis vain näkövammaisille.

Meillä luetaan äidinkielen kursseilla usein kaksi kirjaa, tällä
kurssilla nyt luetaan vain yksi. Jossain vaiheessa kirjalistan käsiini
saatuani minun piti valita kirja ennen kaikkea sillä perusteella, mikä
Celiasta löytyy - kaikki klassikot, kuten Seitsemän veljestä tai
Tuntematon sotilas luonnollisesti löytyy, mutta meidän kursseilla on
luettu vähän oudompiakin kirjoja. Tällä nyt menevällä kurssilla
opettaja antoi listan holokaustia käsitteleviä kirjoja ja minä pahoin
pelkäsin, että valintamahdollisuuteni suppenee vielä pienemmäksi kuin
muilla. Niin ei käynytkään, vaan Celia yllätti iloisesti: kaikki
opettajan listalla olleet kirjat löytyivät valikoimasta. Päädyin
lukemaan auchvizin tyttöorkesterin. Luin sen jo joululomalla. Oli hyvä kirja.

Lähipiirissäni on paljon ahkerasti lukevia ja tiedostavasti lukevia
ihmisiä, joille ei mikä tahansa hömppä kelpaa. Yleensä, kun minua
kehotetaan lukemaan jokin kirja, totean vähän pessimistisesti:
"Katotaan, jos se löytyy." viime aikoina kirjasuositukset ovat olleet
lähinnä filosofiaa tai kirjallisuustiedettä käsitteleviä kirjoja. En
olisi ihan heti uskaltanut veikata Celiasta löytyvän Italo Calvinon
Kuutta muistiota tai Mimesistä, jonka kirjoittajan nimi on niin
vaikea, etten edes yritä muistaa sitä. Myös tämän jutun otsikkoon
lainattu kirja Harold Bloomin "Lukemisen ylistys" löytyi
yllätyksekseni Celiasta. Ilmeisesti joku muukin lukee
kirjallisuustiedettä - tai sitten joku Celian asiakas opiskelee sitä,
sillä suurin osa näistä on oppikirjoja. Miten vain, minä tykkään.

Vaikka valikoima on viime aikoina yllättänytkin minut usein oikein
iloisesti, esimerkiksi Infoähkyä tai Arkiähkyä sieltä ei löydy.
Pitänee toivoa. Maailmassa on niin paljon mielenkiintoisia kirjoja, jotka haluaisin lukea. Vaikka kuinka rajaisin mielenkiintoni vain suomenkielisiin kirjoihin, en millään ehdi lukea kaikkea haluamaani koskaan.

*******

Olen matkalla Kajaaniin isoveljeni luo. uskaltauduin Pasilassa lipunmyynnissä törkeästi ohittamaan jonot, koska en oikeasti ihan pysty käyttämään sitä jonotusnumerolaitetta, jos ylipäänsä löytäisin sen. Silti ohittelu tuntui vähän pahalta. En halunnut yhtään pitkittää sitä törkeää ohitteluani, jonoa siellä nimittäin oli sen verran, joten en ostanut vielä edes paluumatkan lippua, vaikka alun perin ajattelin ostavani molemmat kerralla.

Matkasta on mennyt nyt puolitoista tuntia, vielä olisi neljä jäljellä. Koska ostin lippuni sen verran myöhään, en saanut enää ikkunapaikkaa. Minusta on aina jotenkin todella ahdistavaa yksin matkustaessa istua käytäväpaikalla. Tuntuu tosi hölmöltä pyytää tuntematonta vierustoveria laittamaan takkini naulaan, mutta tein sen silti. Mietin ensin pitkään, kehtaanko pyytää häntä vielä pistämään läppärini johdon seinään, sillä akkua ei ollut jäljellä nimeksikään. Koska olin koko matkan viihdykkeeni laskenut vain läppärin varaan, oli pakko kehdata.

Meillä olisi oikeasti ollut huomenna koulupäivä, ”Talvipäivän tapaus”. Yksi 45 minuutin oppitunti, avoimet ovet ja kaiken maailman ilmaisutaitoaineiden esityksiä ja kaikkea. Minuakin pyydettiin runokioskiin kirjoittamaan runoja. Mutta ehei, minä menen Kajaaniin katsomaan Semmareita. Piti kyllä käydä suuri moraalinen keskustelu itseni kanssa siitä, voinko skipata koulupäivän Semmareiden takia. Näemmä voin. Skippasin tänään myös viimeisen tunnin, kun ensin olin koululla viisi tuntia ennen koulun alkua, sillä jotta pystyin lähtemään järkevästi Kajaaniin, oli minun siirrettävä kitaratuntiani ja se sattui menemään koulun kanssa päällekäin. Juu, tiedän olevani taas kovin ahkeralta vaikuttava opiskelija. Mutta ehkä ne viisi ylimääräistä tuntia koululla korvaavat tämän kaiken?

Lippujen hankkiminen Semmareiden konserttiin olikin vähän haastavampi juttu. Tai oikeastaan se sujui minusta yllättävän helposti, mutta oli siinä enemmän mutkia matkassa verrattuna siihen, että olisin ostanut vain kaksi tavallista lippua. Minulla on nyt siis opiskelijalippu ja avustajalippu. Sen verran työtä lippujen hommaamisen eteen tein, että jos olisin unohtanut ne nyt kotiin, olisin hukuttanut itseni junan vessaan. Pakko tarkistaa, että ne varmasti ovat mukana… On ne.

tuli tässä mieleen, että vaikka kuinka elän ihan ”tavallista” elämää, saa tästä paljon huumoria revittyä. Arki on aika hauskaa ja kummallista. Se on myös ihanaa ja mielenkiintoista. Hehee.

”Junan kulkusuunta vaihtuu”, ilmoitti VR-täti kuulutuksessa. ehkä me ei kuitenkaan kuljeta takaisin Helsinkiin…

niin,ne konserttiliput. Koska halusin saada avustajalipun konserttiin, enkä maksaa kahta opiskelijaa, piti asian eteen tehdä hieman työtä. Lippujen hankkiminen vaati kolme puhelua ja käynnin sekä R-kioskilla että Lippupisteen palvelupisteellä. Ensin soitin Lippupisteelle lipunmyyntinumeroon ja tiedustelin mahdollisuutta saada avustajalippu Semmareiden konserttiin. ”En mä tiedä tästä mitään, soita Help deskiin.” Puhelu sinne, siis. ”En mä oikein tiedä… Pyörätuolilaiset saavat saattajan, että eiköhän tämäkin ole mahdollista. Mutta pieni hetki, mä soitan ihmiselle, joka varmaankin tietää.” Hetken kuluttua minut yhdistettiin tälle henkilölle, jonka piti asiasta tietää. ”En ole ihan varma. Pyörätuolilaisille avustajalippu on, että eiköhän se sinullekin saada. Soitan järjestäjälle ja kysyn asiaa. Soitan hetken kuluttua takaisin.” Meni tovi, ja sain puhelun, jossa kerrottiin järjestäjien vastanneen ”totta kai” ja Lippupisteen tyyppi teki minulle lippuvarauksen. Hän sanoi, että voin vaikka samana päivänä käydä hakemassa lippuni Ärrältä.

Kun sitten seuraavalla viikolla jonkun kanssani Ärrään sain, en saanut sieltä lippuja pihalle. ”Nää on jotain erikoislippuja, ne pitää hakea Lippupisteeltä. Mä en pysty niitä täältä tulostamaan.” Jaahas. Ei siis auttanut muuta kuin mennä paria päivää myöhemmin Lippupisteelle. Sieltä sain ongelmitta lippuni – opiskelijan ja ”pyörätuolin avustajan”.

Että tällaista tänään. Vielä on matkaa jäljellä. Voisin vaikka lukea jotain.

Pendolinon langaton netti on hieno juttu, vaikka vähän hitaanloinen onkin.