Istuin viime viikolla 45 minuuttia opon luona päivittämässä henkilökohtaista opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelmaani. Ensimmäinen puoli tuntia meni, kun ensin etsimme kyseistä lomaketta netistä ja kun se viimein Kelan sivuilta löytyi, ei se auennutkaan opon koneella vaan sanoi tiedoston vioittuneen. Parin puhelun ja tiedoston avaamisyrityksen jälkeen siirryimme toiselle tietokoneelle, jossa lomakkeen jopa sai auki. Ja tähän meni siis puoli tuntia - siinä kävi aina joku keskeyttelemässä meitä, kuten MTV:n uutistoimittaja.
Saan Kelasta nuoren kuntoutusrahaa, enkä siis opintotukea. Nukuraa varten tarvitaan suunnitelma opinnoista. Yläasteella tein henkilökohtaisen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelmani sillä ajatuksella, että olen lukiossa kolme vuotta. Nyt kun kerta opiskeluaikani on venynyt, piti suunnitelma päivittää, jotta saan vielä ensi syksynäkin rahaa. Päivitystä en voinut tehdä itse, siihen tarvittiin joku kotikunnan työntekijä mukaan, joten opostani tuli nyt minun "kuntoutuksesta vastaava henkilö". Lukiohan on - luonnollisesti - minulle ammatillista kuntoutusta. Plääh tätä pyrogratiaa...
Nukuraa varten minun tulee myös toimittaa jokaisen lukukauden alussa läsnäolotodistus ja vuoden lopussa todistus opinnoista, siis käytännössä jaksotodistus. Muuten ei rahaa heru. Ryhmänohjaajamme kanssa pohdittiin, miksi kummassa meille edelleen jaetaan paperiset jaksotodistukset, kun arvosanat näkee wilmasta ja kaikki olemme täysi-ikäisiä, joten mitään huoltajien allekirjoituksiakaan ei tarvita. Kerroin tarvitsevani jaksotodistusta Kelaa varten ja mainitsin vielä, että edes äitini ei halunnut sitä koskaan nähdä, koska "mä katoin jo ne numerot netistä". ryhmänohjaajani tähän: "No onneks ees Kelaa kiinnostaa, miten sun opiskelut sujuu."
Sain viime viikolla myös tietää, ettei YTL myöntänyt minulle oikeutta käyttää teknistä avustajaa yo-kokeessa. en tiedä, miksi. Sokkokavereillani kyllä on tämä oikeus, eikä heidän edes hirveästi kuulemma tarvinnut selvitellä sitä hakiessaan, mihin tarvitsevat teknistä avustajaa. Minun piti kirjoittaa selvitys avuntarpeestani yo-kokeessa, mutta avustajaa ei tullut. No, pärjäsinhän syksylläkin, niin eiköhän nämä tulevat kokeet suju myös.
*******
Koskaan ei pitäisi sanoa "ehtii sen myöhemminkin", sillä välttämättä ei ehdikään. Huomasin tämän pulkkailun kohdalla hyvin konkreettisesti. Vaikka viime kirjoituksessa sanoinkin meneväni pulkkamäkeen, vesisade kuitenkin vesitti suunnitelman. Viime vuoden puolella , kun ystäväni yritin saada pulkkailemaan, hän sanoi vaan: "No eiköhän tässä vielä ehdi. Ei tänään." Nyt alkaa vaikuttaa siltä, ettei ehdi. aion kyllä taatusti seuraavan kunnon pulkkailusään sattuessa pakottaa hänet mäkeen kanssani. Nyt minulla on sentään pulkka! Ollut kohta kuukauden, eikä sillä ole laskettu vielä kertaakaan. Noloa.
*******
Kävin viikonloppuna ensimmäisen kerran Nuorten filosofiatapahtumassa Paasitornissa. Oikein mielenkiintoisia keskusteluja, kyllä. Olimme seuraamassa neljää keskustelua, joista kahdessa oli filosofi alustajana, kahdessa muussa oli historioitsija ja biologi. Sunnuntain viimeisen keskustelun teoreettinen filosofia ei ihan koko aa auennut täysin ja olen varma, ettei se filosofian dosentti tajunnut, mitä toinen haastajista yritti hänelle sanoa. Tai ehkä hän ymmärsi tahallaan väärin.
Asioiden massaolon ja kuvittelun välistä eroa pohdittaessa minun tekee aina hirveästi mieli väittää vastaan. lauantaina filosofian tohtori Ilkka Niiniluoto (toivottavasti muistan nimen oikein, en jaksa tarkistaa) sanoi alustuksessa jotain siihen suuntaan kuin: "Me kaikki näemme, että te olette siellä yleisössä ja me täällä edessä puhumassa. Meidän on järkevämpää pitää sitä totena kuin ajatella olevamme jonkin kollektiivisen harhan vallassa." Vastaväitteeni olisi siis tietysti lähtenyt siitä, etten minä näe. Varmasti saatoin vain tietää itse olevani siinä tilassa, jossa olis myös monta muuta ihmistä, mutta edessä olevat puhujat olisivat yhtä hyvin voineet olla vain nauhoitettuja, sillä he puhuivat krofoniin, enkä näin ollen saanut "suoraa" aistihavaintoa heidän läsnäolostaan.
Filosofian dosentti Panu jotain puhui sunnuntaina näkemyksestä, jonka mukaan oliat (asiat, esineet) ovat olemassa, kun joku sujbjeti havaitsee ne (arkijärjellä ajateltuna pöytä on olemassa kyllä silloinkin, kun kukaan ei ole huoneessa aistein havaitsemassa sitä, mutta toereettinen eoreettinen filosofia on välilllä vähän kaukana arkijärjestä). siihen olisi mieleni tehnyt kysyä, onko tämän teorian mukaan pöytä olemassa, jos se on huoneessa, jossa on vain sokea henkilö, joka ei tiedä pöydän olemassaoloa. Kun siis oikeasti jos menen minulle tuntemattomaan tilaan, eikä kukaan ole kertonut, mitä siellä on, ei siellä ole minulle mitään olemassa, ennen kuin törmään niihin.
Tämä filosofiuuus viikonlopulta taisi jäädä hieman päälle; eilen luin Wittgensteiniä, jonka loogis-filosofinen tutkielma on aika kovaa kamaa, ja tänään Heideggeria, joka on paljon ymmärrettävämpää tavaraa. Olen myös sivistänyt itseäni Italo Calvinon Kuudella muistiolla tulevalle vuosituhannelle sekä Umberto Ccon pakinoilla. Niin, ja aloin lukea Kari Enqvistin Kuoleman ja unohduksen aikakirjoja. Ehkä ennen ylioppilaskirjoituksia on hyvä lukea jotain fiksua.
Uusia tuulia, uusi blogisivu
-
Yhdistin kaksi blogiani yhteen. Jatkossa juttujani urheilusta ja kaikesta
muusta mieleen tulevasta voit lukea uudelta sivustoltani. Kiitos kaikesta
ja terv...
8 kommenttia:
Mä ehkä harkitsisin valitusta ja vetoaisin yhdenvertaisuuteen ja siihen, että muut yhtä sokeat saa avustajan. Tai että jos sokeus ei ole peruste, niin mikä sitten. Toisaalta taas en olisi kauhean toiveikas valituksen läpimenemisen suhteen... Mä valitin aikanaan, kun pitkän ruotsin vahva L tippui heikkoon E:hen ja kun ope soitti sensorille (vai miksikä sitä YTLn tarkastajaa sanotaan?) kävi ilmi, että se oli niin svenskatalande, ettei ollut ymmärtänyt jotain esim. tiivistelmässä käyttämistäni ilmaisuista. Great. Mun veljen verkkokalvo irtos lukulomalla ja se oli määrätty silmät kiinni vuodelepoon saikulle ylppärien ajaksi. YTL myöntyi maksamaan kirjoituksista rahat takaisin, mutta silti yksi kolmesta kirjoituskerrasta kului siihen, että oli saikulla. Great.
En nyt jaksa valittaa, koska en kyllä oikeasti edes tiedä, mihin sitä avustajaa kirjoituksissa tarvitsisin ja äikän kirjoitukset alkaa jo alle kuukauden päästä, joten tuskin ne edes ehtisivät valitustani käsitellä.
tosi pöllöä, että siinä meni yksi kirjoituskerta! Ei olisi pitänyt.
Ai tuollainenkin tuki on? Mä olen saanut teini-ikäisestä asti vammaistukea, eli en myöskään aikanaan saanut opintotukea. Vammaistukeen riitti lääkärin todistus yhden kerran, sen jälkeen ei Kela ollut vailla mitään tietoja.
Juu, kyllä minäkin vammaistukea saan ja siihen on tosiaan riittänyt se yksi lääkärintodistus (tai ehkä kaksi :D ). Mutta vammaistuki ei estä opintotukea missään määrin, kuntoutusraha sitten taas estää. Eli mikäli nuo säädökset ei ole sinun teini-iästäsi muuttuneet, niin on hassua, ettet ole saanut opintotukea.
Pitäisi sinun saada keskittyä kirjoituksiin eikä hakemuksiin, mutta sellaistahan se elämä on. Voimia joutuu hajottamaan epäoleellisuuksiin, vaikka ne nippanappa riittää arjenpyöritykseen.
Hauskaa toi sun filosofinen pohdinta. Toivottavasti pääset jatkossa keskustelemaan "näkökulmastasi" näiden luennoitsijoiden kanssa.
Miten sä sitten teet yo-kokeet, varsinkaan kun ytl ei sulle tota avustajaa myöntänyt? :o t. utelias
Teen YO-kokeet pääosin tietokoneella. Saan siis kysymykset pistekirjoituksella ja tekstitiedostona tietokoneella ja kirjoitan vastaukset koneella. Tuo pääosin johtuu siitä, että matikan kirjoitan kyllä ihan sitten pistekirjoituksella. enkä edes oikeasti tiedä, mihin sitä avustajaa käyttäisin - varmaan se olisi saanut tulostaa juttujani, koska tulostaminen tehdään toisella tietokoneella ja ylläri ylläri se toinen kone ei puhu. Mutta nyt sitten valvovat opettajat pääsevät tulostelemaan juttujani.
Lähetä kommentti