Näpertäminen on kivaa

Kävin lauantaina pyörimässä parin kaverini kanssa Helsingissä askarteluliikkeissä. Toiset olivat tulleet Tampereelta asti lasimaalin ja helmien tähden, minä taas yritin vasta siellä kaupassa ollessamme keksiä, mitä ostaisin nyt, kun kerrankin olen päässyt oikeasti askarteluliikkeeseen asti. En meinannut keksiä mitään, vaikka yleensä mielessäni on vaikka kuinka paljon sellaista, mitä pitäisi ostaa, jos joskus pääsisi ostamaan.

Bongasin kuitenkin jossain välissä rautalankoja ja tykötarpeita. Niitä hiplailin pitkän aikaa ja kävin mielessäni tiukkaa pohdintaa siitä, tarvitsenko vai en. Lopulta päätin tarvitsevani ja ostin ohutta, vihreää ja hopeaa rautalankaa, vähän vahvempaa metallin väristä ja vielä vahvempaa, sellaista runkolankaa, metallinvärisenä. Piti minun ostaa lisäksi leikkuritkin, että päääsisin jotain tekemään. Tajusin sentään meiltä löytyvän pihdit, ettei niitä tarvinnut ostaa.

Viimeistään kesäleirillä tajusin, kuinka kiva materiaali rautalanka onkaan. Siitä voi tehdä oikeastaan mitä tahansa.

Meillä näkkäreillä on oikeus lainailla näkövammaisten kirjastosta äänikirjoja Daisy-muodossa, mikä vastaa ehkä lähinnä MP3-muotoa. Daisy-levyjä ei palauteta kirjastoon, mutta ne kuuluu hävittää. Minä itse olen pohtinut sen olevan ihan mieletöntä ja silkkaa tuhlausta - kuunnella kerran joku kirja ja heittää se muoviläpyskä roskiin. Keksin jossain vaiheessa, että niitä voi uusiokäyttää vaikka miten. Viikonloppuna sain lisää uusiokäyttöideoita Daisy-levyille. Kehittämäni uusiokäyttö on sellaista, ettei kirjoja voi enää kuuunnella, mutta levyistä on iloa vielä muuten. Lähinnä nyt askartelua ja muuta vastaavaa olen suunnitellut.

Toteutin sunnuntaina ensimmäisen visioni, joka tuli kyllä suhteellisen tyhjästä. Käytin siihen sekä rautalankaa että yhden Daisy-levyn. Mukaan tuli vielä foliopaperia, joka on alunperin ollut suklaalevyn kääreenä. Kaverini kanssa totesin, että ensin voi kuunnella kirjan ja syödä suklaan, sitten aloittaa asioiden hyötykäytön ja käsillätekemisen.

Sunnuntain luomukseni oli kynttilänjalka. Pohjana Daisy-levy, joka oli peitetty foliolla, runko muuten rautalangasta. Kuva tulee mukaan, kunhan ehdin. Väänsin sitä nelisen tuntia ja vasta, kun olin saanut hökötykseni valmiiksi, saatoin mennä aamupalalle. Alkoi olla jo hiukan nälkä, mutta ei sitä siinä käsillätekemisen innossa edes huomannut.