Itsenäisyyttä ja keittiöpuuhia

Uskaltauduin tänään ensimmäisen kerran Alepaan, lähimpään ruokakauppaamme. Olihan se jo aikakin, kun en asu täällä enää kuin kaksi viikkoa ja siitäkin viikot veljen luona Espoossa. Olen osannut reitin Alepaan jo noin vuoden verran, mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun uskaltauduin sinne yksin.

Kävelin kauppaan sisään ja käännyin ovilta kassoille. Pari ensimmäistä kassaa ei ollut käytössä, joten jouduin kävelemään aika pitkälle, ennen kuin löytyi käytössä oleva kassa ja siis myös myyjiä. En ihan viitsinyt keskeyttää sen myyjän kassa työtä huikkailemalla, joten odotin, kunnes minut huomattiin. ”Mä mietin, että voisko joku tulla auttamaan mua tonne kaupan puolelle?”

Olen lähes täysin varma, ettei tuossa kaupassa ole juurikaan käynyt ketään apua tarvitsevia näkkäreitä, mutta siitä huolimatta myyjä lupasi heti lähteä avukseni. Minulla oli varsin sekavassa järjestyksessä oleva ostoslista, joten saimme kävellä vähän ympäriinsä, jotta löysimme kaiken. Kaikki kuitenkin löytyi ja myyjä vielä tarjoutui pakkaamaankin ostokseni. Itse ne kuitenkin pakkasin.

Kävin ostamassa Alepasta juustokakkutarpeita. Nyt se kakku muhii uunissa ja jännitän, mitä siitä oikein tulee. Viime aikoina, kun olen yrittänyt leipoa jotain herkkuja, kaikki on mennyt aina pieleen. Se luultavasti on johtunut lähinnä siitä, ettei minulla ole ollut ohjeita tai olen yrittänyt olla fiksu ja muokata ohjeita itse. Yleensä suurin ongelma on ollut se, etten ole pitänyt juttujani riiittävän kauan uunissa. Kärsimätön olen. Nyt kuitenkin noudatin ohjeita niin hyvin kuin pystyin.

Juustokakku

Pohja
200 g Dikestive-keksejä (yritin arvioida, kuinka monta keksiä menee 200 grammmaan…. Saattoi mennä arviot väärin)
100 g sulatettua margariinia

Täyte
400 g Philadelphia tuorejuustoa ( en tiedä yhtään, kuinka paljon siinä yhdessä paketissa on, enkä ostanut kuin yhden…)
150 g crème fraichea (sama homma kuin edellisessä)
1 1/3 dl sokeria
4 kananmunaa
2 tl vanilia-aromia (käytin vaniliinisokeria)
2 tl sitruunamehua

1.Murenna keksit. Sekoita sulatetun voin kanssa. Painele keksimuruseos voidellun irtopohjavuoan pohjalle. Nosta kylmään odottamaan.
2. Sekoita tuorejuusto, crère fraîche, sokeri, vanilia-aromi ja sitruunamehu kulhossa. Riko munat yksitellen täytteen joukkoon. Sekoita vatkaimella tasaiseksi.
3. Levitä täyte keksipohjan päälle. Kypsennä 175 asteessa noin 45 minuuttia.
4. Jätä kakku huoneenlämpöön jäähtymään. Nosta jäähtynyt kakku kylmään ja anna sen jähmettyä 4-6 tuntia, mielellään seuraavaan päivään. (ei nyt ihan ehdi…)

Ihmettelen, etten edes onnistunut sotkemaan oikeastaan yhtään. Melkein unohdin laittaa uunin päälle ja jännitin, miten osaan käyttää juuri paketista ottamaani vatkainta, mutta hyvin se toimi. Täyte oli oikeasti aika hyvää… Vaikka luulenkin, että vatkasin sen vähän liian ilmavaksi. Saas tosissaan nähdä, mitä tästä oikein tulee. Kohta se täytyy ottaa uunista.

Sitten pääsenkin taas pakkaamaan tavaroita laatikoihin.

Pieniä kommelluksia synttärivalmisteluissa

Vietämme erään vaikeasti heikkonäköisen kaverini kanssa syntymäpäiviä. Tänään on ollut ohjelmassa synttäriherkkujen leipominen, kun huomenna on itse pippalot, jotka tosin ovat hyvin pienimuotoiset.

Joku ihmeellinen onnenhaltia on selvästi ollut kanssamme koko päivän, sillä herkkujen leipomisessa ei tapahtunut mitään kovin suuria kommelluksia. Ainoastaan sellaista pientä, että kunnon mittalusikkaa ei meinannut löytyä, piti vähän soveltaa, miten saamme pähkinöitä murskattua ja leivinjauhe oli täysin kateissa. "Tää kyllä tuntuu leivinjauheelta, muttei maistu... En mä toisaalta ole ikinä aikasemmin maistanut leivinjauhetta."

Tietenkin, kun uunin kanssa leikkii, asiaan kuuluu pienet palohaavat. Minä olen meistä se, joka koskee uuniin ja joka leikkelee terävällä veitsellä. Olen myös se, joka tunkee kätensä ällöttävän tuntuiseen taikinaan, mutta ystäväni sanoo puolestani: "Ällöä!" En minä onnistunut polttamaan kuin kaksi sormea ja olkavarteni, kun jätin pellin vähän liian reunalle pöydän päälle. Pikku juttuja vain, siis. Veitsikin putosi varpailleni, mutta onneksi siinä on painotettu kahva, joten en saanut jalkapöydälle mojovaa haavaa.

Kaikesta hyvästä onnesta huolimatta minä hajotin meidän uunin. Ei mitään sellaista, että se olisi lopettanut toimintansa, ei suinkaan... Laitoin vain uunin luukun tavallisesti kiinni ja siitä kuului kauhea kolahdus. Ihmettelin kolahdusta, sillä en mielestäni tosiaan paiskannut sitä luukkua. Hetken päästä kyykin uunin edessä ja odottelin, että saan napsia leivonnaisiamme sieltä pois. Uunin edessä oli kuitenkin jotain omituista... Luukun lasi! Se oli irronnut!

Nauroimme kippurassa sitä, kuinka minä onnistun irrottamaan vahingossa uunin luukun lasin. Tämä opetti minulle kuitenkin sen, että uunissa on tuplalasitus. Ja lasi saatiin turvallisesti takaisin paikoilleen. Minä vain edelleen ihmettelen sitä, kuinka se voi pysyä siinä, kun ei mielestäni luukussa ole mitään näkyviä kiinnittimiä sille ulommaiselle lasille.

Toinen sähläyksemme liittyy saunaan. Neuvoin kaverilleni, kuinka meidän kiuas laitetaan päälle. Söimme iltapalan ja menimme saunaan, joka oli aivan kylmä. Päätimme viettää sitten puoli tuntia suihkussa, jotta sauna ehtii lämmetä. Olin muistanut väärin, kummasta nappulasta pitää kääntää. Itse olisin tuntenut sen niistä nappuloista.

Huomenna olisi tarkoitus vääntää aamusta täytekakku ennen vieraidemme tuloa. Saa nähdä, miltä kahden sokon koristelema kakku oikein päältäpäin näyttää. Jos osaan käyttää kännykkääni, voin yrittää liittää kakusta kuvan tänne.