Shokkihoitoa parhaimmillaan - liikkumistaidontunti osa 4

Tästä se lähtee.

LT-ohjukseni laittoi minut tänään kulkemaan yksin koko matkan kotiovelta koululle. Hän vielä sentään ajoi autolla perässä varmistamassa, etten ihan jonnekin väärään paikkaan itseäni onnistu säätämään.

Eilinen tunne, etten muka pärjäisi julkisilla koulumatkaani, kuoli viimeistään tänään. Ei se bussikaan ole enää mikään pelottava juttu - sen kun kertoo kuljettajalle, missä jää pois. Ainakin tänään ne muistivat sen.

Mäkelänrinteessä löysin ihan itse ja iham melkein sähläämättä ratikkapysäkille. Tietä ylittäessä vain oli niin kova meteli, ettei liikennevaloja meinannut kuulla. Piti vain laittaa korva siihen äänimajakkatötsään, niin sitten kuului. Ja oikea ratikka löytyi. Ratikassa tuli vain seuraavaksi ongelmana se, että LT-ohjus oli ilmoittanut minulle väärän pysäkin nimen. Vaikka poikkikatu on Kaikukuja, pysäkki on Haapaniemi. Oli varmaan kuski ihmeissään, kun selitin sille jääväni pois Kaikukujalla. Ja kun kysyin pysäkin kohdalla, oliko tämä se, sain vastaukseksi: "Öö, se oli toi edellinen." Laskujeni mukaan olin kuitenkin oikealla pysäkillä, joten jäin joka tapauksessa pois, enkä mennyt kiertämään koko linjaa uudestaan. Pysäkillä tuli sitten ystävällinen mies kysymään, tarvitsenko apua, kun hänkin luuli minun sitten ajaneen pysäkinvälin ohi. Ei hätää, LT-ohjus tuli paikalle selvittämään tilanteen. Moka oli hänen, ei minun tai kuskin. Jäin siis pois aivan oikealla pysäkillä.

Kiersimme koulurakennukset vielä kerran ympäri. Minä ihan oikeasti tykkään niistä rakennuksista. Jossain vaiheessa mietin, että tämähän on ihan kuin taidekoulussa. Oho, sehän on taidekoulu! Ei ole enää vain joku random leirikeskus, josta yritetään proppaamalla tehdä edes vähän taidekoulumaista paikkaa, kuten rakkaassa larppisarjassa Opera School of Artsissa, vaan se on ihan oikeasti ilmaisutaidon lukio.

Kun kiipesimme ylimpään kerrokseen katsomaan ruokalaa, ruokalan tädit tarjosivat meille jäätelöt. Oli muuten hyvää. Olen jo koko viikon naureskellut, että ahkerana oppilaana aloitan tämän koulunkäynnin jo viikkoa aikaisemmin. Kannatti aloittaa, siitä sai jäätelön!

Kotiinpäin tullessa ratikkapysäkillä kun pidin kylttiä 7b, muut pysäkillä olevat kertoivat seuraavan ratikan olevan se, joten saatoin laittaa kylttini pois. Sitä onkin raskasta pitää pitkään esillä. Bussipysäkillä taas tuli pieniä kommelluksia, sillä kyltissäni luki toisella puolella "Amer" ja toisella puolella "Hyrylä". Kaikki Hyrylään menevät bussit eivät nimittäin pysähdy Amerilla. Huomasimme kuitenkin, että Amer-kyltti ei käy, sillä muutaman pysäkin päässä on Amerin pääkonttori. Se ei suinkaan ole pysäkin virallinen nimi, mutta luultavasti ihmiset sanovat usein menevänsä Amerille, joka ei siis tarkoita Tuusulassa olevaa bussipysäkkiä tai edes sitä aluetta. Täytyy siis vain heilutella Hyrylää ja varmistaa, meneeekö se Amerille.

Selvisin siis hengissä Helsinkiin ja vielä täysin hengissä kotiin asti, vaikka eilen vastaava tuntui lähes mahdottomalta. Minusta tulee vielä joskus hyvä julkisilla suhaaja.