Ensimmäinen vuosi mennyt

Minun on pitänyt jo ainakin perjantaista lähtien tulla kirjoittamaan tästä ensimmäisestä lukiovuodesta, mutta jotenkin se vaan jäi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös se niin mene?

Olen siis -ihan oikeasti - käynyt jo vuoden lukiota, eli minulla on oikeastaan enemmän kuin yksi kolmasosa lukiosta suoritettuna. Vaadittavasta kurssimäärästäkin on hiukan vajaa puolet käyty.

Tämä ensimmäinen vuosi on mennyt ihan tajuttoman nopeasti. Toisaalta tuntuu, että ensimmäisestä koulupäivästä olisi hyvin paljon aikaa (en edes muista koko päivästä mitään), mutta toisaalta myös tuntuu, että vastahan se syksy alkoi. Ristiriitaista. Kaikesta huolimatta olen nauttinut tästä ensimmäisestä lukiovuodestani, vaikka onhan siihen vaikeitakin aikoja kuulunut. Pääosin kaikki on mennyt paremmin, mitä olisi osannut odottaakaan ja jopa opiskelumotivaatio on pysynyt melkein kunnossa koko vuoden.

Lueskelin tuossa vajaan vuoden takaisia kirjoituksiani ja melkein nauroin itselleni. En silloin osannut kuvitella, että minusta tulisi taitavaa julkisilla liikkujaa tai että oppisin pankkiautomaattia käyttämään ihan heti. No, nyt ei ole enää mitään ongelmaa kulkea ratikalla - outoihinkin paikkoihin menen, jos vaan tiedän, millä pysäkillä pitää jäädä pois (=pysäkin nimi) ja millä ratikalla sinne pääsen. Busseja vierastan edelleen hiukan, mutta nyt kun olen kulkenut pari päivää kesätöissä Iiriksessä veljeni luota Espoosta YTV:n bussilla, ei sekään tunnu yhtään ongelmalta. Pankkiautomaattiakin osaan käyttää ihan sujuvasti.

Minulta kysyttiin viime viikolla, mikä on paras muisto tältä ensimmäiseltä vuodelta. En todellakaan osannut sanoa mitään. Tuntui siltä, etten muista mitään koko vuodesta. Ehkä pieniä pätkiä sieltä täältä, mutta mitään kunnollista kattavaa muistikuvaa minulla ei ole vieläkään. Tiedän vaan, että koulussa on ollut kivaa ja todella ihania ihmisiä ja tajuttoman avoin ympäristö. Tuntuu jo siltä, kuin olisin ollut Kalliossa aina.

Hiukan näitä kesäloman alkutunnelmia on latistanut ruotsin kokeen reputtaminen (nuo kielet eivät vaan sovi minulle) ja siis uusintakokeeseen lukeminen. Ja tietysti sekin, että olen tosissaan töissä ainakin johonkin juhannukseen asti. En saa nukkua aamulla pitkään, vaan on oikeasti vääntäydyttävä ylös seitsemän aikaan ja lähdettävä bussille.

Laskin perjantaina keskiarvoni kaikista kursseista, ja vaikka siellä onkin kolme nelosta (englanti, matikka, ruotsi), sain keskiarvoksi 7,97. Siitä puuttui vielä liikunnan numero. En siis ole onnistunut laskemaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvoa kuin vähän reilulla puolella numerolla. Ihan hyvältä tämä siis vielä näyttää. Vielä, kun saisi ne pari nelosta sieltä pois...

Yleensä kesälomilla käy aina niin, että kaikki vanha tieto lähes nollaantuu sen parin kuukauden aikana. Nyt voisin toivoa, että edes jotain säilyisi siihen elokuun 18. päivään, kun taas aloitetaan seuraava vuosi Kalliossa.