Kohta meillä on joulu

Olen ihan fiiliksissä siitä, että Jouluradio aloitti taas soimisensa sunnuntaina. Sitä tässä on kuunneltu. Joulu on hauskaa aikaa. Minulle kyllä iski hirveä stressi, kun tajusin, miten paljon joululahjoja pitää hommata: neljälle veljelle, veljen pojalle, äidille, isälle, kolmelle pikkusiskolle, isovanhemmille ja muutamalle kaverille. Sisaruksille ja vanhemmille lahjojen antaminen tuntuu nyt tärkeämmältä kuin aikaisemmin, kun en enää näe kauheasti - paitsi tietysti tuota, jonka kanssa asun. Enkä edes meinaa keksiä niitä kaikkia lahjoja... Vaikeaa on.

Ompelin tänään tonttulakkiin kulkusen ja pistelin pari kertaa sormeeni. Aion pitää koko joulukuun koulussa tonttulakkia päässä. Täytyy vähän ilahduttaa ja jakaa joulumieltä ympäristöön. Yksi kaverini sanoi, että hän on ajatellut tehdä samoin. "Mutta en mä tiiä, viittinkö. Sä olet sentään Kalliossa, niin se on vähän eri juttu." Kyllä nyt muissakin kouluissa pitäisi pystyä pitämään tonttulakkia kuin Kalliossa, ei se niin iso juttu ole. Ja okei, meillä siinä ei ole mitään ongelmaa... Niitä omituisia tallaajia löytyy jo muutenkin.

Minusta on tosi hassua, etten omista yhtään joulukoristeita tai edes piparimuotteja. Pitäisi varmaan ostaa, jotta joulu tulisi paremmin. Minulla ei myöskän ole esimerkiksi kynttilänjalkoja, eikä kyllä hirveästi kynttilöitäkään. Pari tuoksukynttilää on ja kaksi viime kesänä itse tekemääni mehiläisvahakynttilää. Mutta kynttiläsytkäristäni on kai kaasu loppu, kun siitä ei tunnu tulevan mitään liekkiä pihalle. En ihan uskalla tunkea sormiani siihen kokeillakseni, mutta ainakaan kynttilät ei syty...

Joulusiivousta pitäisi myös vähitellen tehdä vähän enemmän. Meillä on tällä hetkellä aivan tajuttoman sekaista, kun ei ole ehtinyt eikä jaksanut siivota mitenkään ihmeellisesti. Tänään sain jo vähän enemmän energiaa siihenkin puuhaan, mutta sitten loppui aika kesken, kun piti lähteä liikkumistaidontunnille. Ja kaveri tuli käymään, niin ei enää voinut siivota. Oli muuten se varmaan ainut kaveri, jonka edes viitsin päästää meille tässä siivossa...

Opiskelin ruotsin kokeeseen kuuntelemalla Sylvian joululaulua ruotsiksi. Ei ehkä hirveästi edistä sitä asiaa kuitenkaan. Pitäisi vissiin vähitellen lukeakin ruotsia, kun on kaikista suunnitelmista huolimatta jäänyt opiskelu kurssin aikana hiukan liian vähälle.


*******

Tänään ei kyllä ihmiset seuranneet ympäristöään tuolla liikenteessä. Liikkumistaidontunnilla tuolla keskustassa pyöriessä huomasi, miten vähän ihmiset oikeasti katsovat eteensä. Ensin kamppasin yhden vanheman tädin, joka ei yhtään katsonut jalkoihinsa ja käveli ihan suoraan keppiäni päin. Lt-ohjaajani kuulemma olisi halunnut sanoa hälle, että katsoisi eteensä. Ei sitten viitsinyt, kun oli vanhempi ihminen. Sen jälkeen todella moni muukin meinasi kompastua keppiini, mutta lt-ohjaaja pysäytti minut aina ihan viime tingassa.

Minäkään en kyllä oikein osannut seurata ympäristöäni... Seisoimme liikennevaloissa odottamassa niiden vaihtumista ja ajattelin jotain ihan muuta, enkä tajunnut valojen vaihtuvan. "Voidaanko me mennä yli?" kysyi lt-ohjaaja ja silloin vasta havahduin, että aivan, ne valot vaihtuivat. Yritin myös mennä liukuportaita väärään suuntaan. Mutta hei, nyt voinkin vastata yhdessä henkisen iän testissä kävelleeni liukuportaita väärään suuntaan, kun sitä siinä kysytään ja ainaolen joutunut vastaamaan kieltävästi. Oli muuten aika jännä kokemus. "Älä tule tänne!" huutelivat sieltä portaista tädit pelästyneenä.

*******

Oli muuten niin hienoa nähdä tuolla "hallintapaneelissa" blogitekstien lukumääränä 100. Se on aika hieno luku.