Abivuosi alkoi

Maanantaina alkoi koulu. Kolmas vuosi Kalliossa, joten olen abiturientti - hassua. On outoa ajatella itseään abina, kun kuitenkin on vielä puolitoista vuotta jäljellä, mutta ei kai se minun abiuttani mihinkään vie. Aika on mennyt niin nopeasti... Mutta tarkoituksenani ei ollut nyt haikailla menneiden vuosien perään.

Minulla on tässä jaksossa kaksi matikan kurssia, 11 ja 12. Kävin maanantaina hakemassa postista kaksi pahvilaatikollista matikankirjoja. Niillä oli yhteensä painoa noin 10 kiloa, joten postista piti soittaa veli paikalle kantoavuksi. Yksin niiden kantaminen olisi ollut hitusen haastavaa.

Sain 11 kurssin kirjaa sivulle 76 - kuulostaa vähältä, mutta se on jo aika hyvin. Kovin iloiseksi tulin siitä, että 12 kurssin kirja oli kokonaan. En ole lukion aikana saanut aikaisemmin yhtään matikankirjaa ajoissa kokonaan! Se oli niin hienoa. Nyt osaan myös sanoa, että matikan 12 kurssin kirjani painaa yhteensä 7,2 kiloa. Onneksi minun ei tarvitse kantaa kirjaa mukana kokonaan, vaan pienemmissä osissa. Se on nimittäin pistekirjoituksella jaettu yhdeksään sidokseen.

Pitkän matematiikan 12 kurssi on numeerisia ja algebrallisia menetelmiä, joten siellä pääsee kovin paljon laskemaan rehellisesti käsin, kun laskimesta saatavat likiarvot eivät aina ole riittävän tarkkoja. Muut ryhmästä laskee allekain tai myöhemmin jakokulmassa, mutta kyseiset laskutavat ei pisteillä niin vaan onnistu. Yritin kysellä muilta sokoilta vinkkiä asiaan, mutta pitkän matikan kanssa olen niin harvinainen tapaus, ettei kukaan oikein osannut auttaa. Ainut ehdotettu keino, jonka jo itsekin mahdolliseksi totesin, oli abakuksen - viisihelmisen kiinalaisen helmitaulun - käyttö. Käytin sitä ala-asteella, kun muut laskivat allekain. Siinä on vain se vika, ettei laskun välituloksia tule laitettua yhtään paperille, mikä voi kokeessa haitata opettajaa. Luulin jo joutuvani ostamaan itselleni abakuksen, mutta sain sellaisen kaverilta lainaan. Tuntuu vaan niin hassulta mennä pitkän matikan tunnille helmitaulun kanssa.

Olin laiska, enkä mennyt biologian toiselle kurssille. Meillä Kalliossa on ilmaisutaidon kurssien takia oikeus vähentää pakollisista kursseista maksimissaan kahdeksan kurssia, pienillä ehdoilla tosin. Minun ei siis ole edes käytännössä pakko käydä kyseistä biologian kurssia, sillä voin käyttää vähennysoikeuttani ja saan ilmankin lukiossa vaaditut 75 kurssia helposti täyteen. Toisaalta aihe sinänsä ihan kiinnostaa ja olen kirjankin ostanut. Saattaa olla, että käyn kurssin vielä myöhemmin - onhan minulla tässä aikaa.

Löysin itselleni mukavan uuden avustajan, joka on jopa lukenut pitkän matikan. Tähän mennessä hänellä on ollut kovin vähän työtä ja viikon töissä oltuaan hän tajusi, ettei oikeasti elä pelkästään minun avustamisesta saamillaan rahoilla. Olen siitä hyvin tietoinen, ettei minun avustamiseni itsessään elätä ketään, koska niin vähän käytän avustajaa. Rasitan ehkä liikaakin kavereita sellaisilla asioilla, jotka voisin tehdä avustajan kanssa. Voi siis olla, että joudun pian taas vaihtamaan avustajaa, jos hän päätyy laskelmissaan hakemaan paremmin palkattua hommaa. Harmillista, koska uskon hänen oikeasti olevan todella hyvä tyyppi.

Historian kirjoituksiin on aikaa reilu kuukausi ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni lukemisen suhteen. Välillä meinaan vaipua epätoivoon siitä, etten takuulla sisäistä kaikkea asiaa enkä pärjää yhtään, mutta toisinaan on kovin luottavainen olo osaamisestani. Keksimme kaverini kanssa, että voimme katsoa Olipa kerran ihmistä historian kertaamisen tukena, joten päädyin ostamaan kuuden DVD:n boksin kyseistä piirrossarjaa. Olemme ehtineet katsoa vasta 2 DVD:tä, mutta tähän asti on ollut oikein viihdyttävää ja hyödyllistäkin. Uutta tietoa sieltä ei saa, mutta auttaa kovin muistamaan asioita. Olemme molemmat jo todenneet, miten piirretyn kuvat ja tapahtumat vilisee päässä samoista aiheista kirjasta lukiessa. Minä myös hämmensin itseäni muistamalla ainakin kuuden ensimmäisen jakson tapahtumat niin hyvin, että saatoin kertoa noin puoli minuuttia aikaisemmin aina, mitä seuraavaksi tapahtuu.

*******

Koulun alun lisäksi pinnalla on nyt kovin muuttaminen, taas kerran. Vuokrasopimuksemme päättyy elokuun loppuun ja koska olimme kesällä hitaita hoitamaan asioita (ja saimme HOASilta tietoja vähän myöhässä) vuokraspimuksenvuokrasopimuksen uusiminen ei onnistunut, koska asuntoamme oli tarjottu jo seuraaville. Onneksi saimme HOASilta uuden asuntotarjouksen, aika paljon lähempää meidän molempien kouluja. Veljelläni on muutaman minuutin kävelymatka, minulla noin kymmenen minuutin ratikka- tai bussimatka. En millään jaksaisi pakata tavaroita, mutta kahden viiikon päästä pitäisi jo asua uudessa osoitteessa.

*******

Ensiviikolla on minulla musiiikkiopiston ilmoittautumiset, kun siis sinne sisään pääsin (en muista, sanoinko täällä). Vähän hämmentää itseäni aloittaa musiikkiopistossa 18-vuotiaana, mutta ei se mitään. Pääsen opiskelemaan musiiikin teoriaa.