Satunnaisia kuulumisia

Nyt saatan taas sanoa nähneeni valon.

Eilen pastan kiehumista odotellessani nojasin otsaa liesituulettimen "lippaan" ja painoin huvikseni siihen valon päälle. Yllätys oli suuri, kun näinkin sen valon. Erotin sen vain hyvin pieneltä alueelta silmän oikeasta ylänurkasta ja jos käänsin päätäni tai silmää väärään asentoon, en enää nähnyt valoa. Mutta siinä se pastan odottelu meni rattoisasti, kun rämppäsin liesituulettimen lamppua päälle-pois.

Kaverini sanoi Facebookissa, että meidän eteisen ja keittiön kattolamput on myös aika kirkkaita ja kehotti kokeilemaan niitä. Keittiön kattovaloa en nähnyt, mutta eteisen lampun ehkä jopa näin. En ole ihan varma.

Tässä "näkötestissä" on se huono puoli, että kun itse laitan sen valon päälle ja pois, voin hyvin kuvitella näkeväni sen, vaikken oikeasti näkisikään. Tuon liesituulettimen valon uskon näkeväni oikeasti, koska se kyllä katosi aika äkkiä, jos vain katsoin vähänkin väärään suuntaan.

Viimeksi näin oikeasti valoa vuosi u vuosi sitten silmälääkärissä. Auringon valosta en ainakaan koskaan tiedä, näenkö sen oiekasti vai uskonko vaan näkeväni, kun se lämmittääkin kivasti.

*******

Minulla oli torstaina matikan preli. Tein sen ilman valvojaa fysiikan varastossa. Ajattelin etukäteen, että on varmaan aika ankeaa istua yksin tunti tolkulla jossain varastossa, mutta se oli yllättävän rattoisaa.

Osasin tehdä neljä tehtävää varmasti kokonaan, viidennen melkein. Kymmenen tehtävää piti tehdä, joten lopuista tehtävistä tein vain osia sieltä täältä. Tiedän nyt ainakin, mitkä asiat minun on kerrattava vielä kirjoituksia varten. Tiedän senkin, että pystyn keskittymään laskemiseen monta tuntia, vaikka nyt oikeastaan suurin osa ajasta taisi mennä Maolin selailemiseen ja sen miettimiseen, osaisinko vielä jostain tehtävästä edes jotain. En löytänyt Maolista pisteen etäisyys käyrästä -kaavaa, vaikka olen ihan varma, että sellainen siellä on. Heittelin myös
aoliani (kaikkia viittä sidosta) pitkin varastoa, kun ne eivät meinanneet pysyä missään fiksusti.

*******

En nyt yhtäkkiä keksi yhtään, mitä kirjoittaisin. Hassua. Muistan parina päivänä jotain, mistä pitäisi kirjoittaa, mutta nyt ei tule mitään mieleen.

Tällä hetkellä yksi pahin skenaarioistani on se, että liukastun tuolla jäisillä kaduilla ja katkaisen käteni. En usko niin käyvän, sillä kengissäni on ilmeisen hyvät pohjat, tasapainokin on mukavan harjaantunut ja luuni taitavat olla melkoisen jämäkät. Niin, ja olen tietysti myös harjoitellut kaatumista esimerkiksi aikidossa. Mutta jos käteni murtuisi ja se kipsattaisiin, en tiedä, mitä tekisin: en voisi soittaa ja kirjoittaminenkin voisi olla vähän vaikeampaa. Mieluummin katkaisisin jalan kuin käden.

*******

Ensi perjantaina alkaa tämän kevään ylppärit äidinkielen tekstitaidolla. Äikkä on vielä aika hauskaaa mutta taidan olla taas vähän jäljessä reaaliaineiden lukemisessa... tai en oikeastaan edes paljoa. Uskon ehtiväni kyllä hyvin lukemaan. Se tosin vaatii sitä, että parannan hieman itsekuriani.

Abivuosi alkoi

Maanantaina alkoi koulu. Kolmas vuosi Kalliossa, joten olen abiturientti - hassua. On outoa ajatella itseään abina, kun kuitenkin on vielä puolitoista vuotta jäljellä, mutta ei kai se minun abiuttani mihinkään vie. Aika on mennyt niin nopeasti... Mutta tarkoituksenani ei ollut nyt haikailla menneiden vuosien perään.

Minulla on tässä jaksossa kaksi matikan kurssia, 11 ja 12. Kävin maanantaina hakemassa postista kaksi pahvilaatikollista matikankirjoja. Niillä oli yhteensä painoa noin 10 kiloa, joten postista piti soittaa veli paikalle kantoavuksi. Yksin niiden kantaminen olisi ollut hitusen haastavaa.

Sain 11 kurssin kirjaa sivulle 76 - kuulostaa vähältä, mutta se on jo aika hyvin. Kovin iloiseksi tulin siitä, että 12 kurssin kirja oli kokonaan. En ole lukion aikana saanut aikaisemmin yhtään matikankirjaa ajoissa kokonaan! Se oli niin hienoa. Nyt osaan myös sanoa, että matikan 12 kurssin kirjani painaa yhteensä 7,2 kiloa. Onneksi minun ei tarvitse kantaa kirjaa mukana kokonaan, vaan pienemmissä osissa. Se on nimittäin pistekirjoituksella jaettu yhdeksään sidokseen.

Pitkän matematiikan 12 kurssi on numeerisia ja algebrallisia menetelmiä, joten siellä pääsee kovin paljon laskemaan rehellisesti käsin, kun laskimesta saatavat likiarvot eivät aina ole riittävän tarkkoja. Muut ryhmästä laskee allekain tai myöhemmin jakokulmassa, mutta kyseiset laskutavat ei pisteillä niin vaan onnistu. Yritin kysellä muilta sokoilta vinkkiä asiaan, mutta pitkän matikan kanssa olen niin harvinainen tapaus, ettei kukaan oikein osannut auttaa. Ainut ehdotettu keino, jonka jo itsekin mahdolliseksi totesin, oli abakuksen - viisihelmisen kiinalaisen helmitaulun - käyttö. Käytin sitä ala-asteella, kun muut laskivat allekain. Siinä on vain se vika, ettei laskun välituloksia tule laitettua yhtään paperille, mikä voi kokeessa haitata opettajaa. Luulin jo joutuvani ostamaan itselleni abakuksen, mutta sain sellaisen kaverilta lainaan. Tuntuu vaan niin hassulta mennä pitkän matikan tunnille helmitaulun kanssa.

Olin laiska, enkä mennyt biologian toiselle kurssille. Meillä Kalliossa on ilmaisutaidon kurssien takia oikeus vähentää pakollisista kursseista maksimissaan kahdeksan kurssia, pienillä ehdoilla tosin. Minun ei siis ole edes käytännössä pakko käydä kyseistä biologian kurssia, sillä voin käyttää vähennysoikeuttani ja saan ilmankin lukiossa vaaditut 75 kurssia helposti täyteen. Toisaalta aihe sinänsä ihan kiinnostaa ja olen kirjankin ostanut. Saattaa olla, että käyn kurssin vielä myöhemmin - onhan minulla tässä aikaa.

Löysin itselleni mukavan uuden avustajan, joka on jopa lukenut pitkän matikan. Tähän mennessä hänellä on ollut kovin vähän työtä ja viikon töissä oltuaan hän tajusi, ettei oikeasti elä pelkästään minun avustamisesta saamillaan rahoilla. Olen siitä hyvin tietoinen, ettei minun avustamiseni itsessään elätä ketään, koska niin vähän käytän avustajaa. Rasitan ehkä liikaakin kavereita sellaisilla asioilla, jotka voisin tehdä avustajan kanssa. Voi siis olla, että joudun pian taas vaihtamaan avustajaa, jos hän päätyy laskelmissaan hakemaan paremmin palkattua hommaa. Harmillista, koska uskon hänen oikeasti olevan todella hyvä tyyppi.

Historian kirjoituksiin on aikaa reilu kuukausi ja olen ottanut itseäni niskasta kiinni lukemisen suhteen. Välillä meinaan vaipua epätoivoon siitä, etten takuulla sisäistä kaikkea asiaa enkä pärjää yhtään, mutta toisinaan on kovin luottavainen olo osaamisestani. Keksimme kaverini kanssa, että voimme katsoa Olipa kerran ihmistä historian kertaamisen tukena, joten päädyin ostamaan kuuden DVD:n boksin kyseistä piirrossarjaa. Olemme ehtineet katsoa vasta 2 DVD:tä, mutta tähän asti on ollut oikein viihdyttävää ja hyödyllistäkin. Uutta tietoa sieltä ei saa, mutta auttaa kovin muistamaan asioita. Olemme molemmat jo todenneet, miten piirretyn kuvat ja tapahtumat vilisee päässä samoista aiheista kirjasta lukiessa. Minä myös hämmensin itseäni muistamalla ainakin kuuden ensimmäisen jakson tapahtumat niin hyvin, että saatoin kertoa noin puoli minuuttia aikaisemmin aina, mitä seuraavaksi tapahtuu.

*******

Koulun alun lisäksi pinnalla on nyt kovin muuttaminen, taas kerran. Vuokrasopimuksemme päättyy elokuun loppuun ja koska olimme kesällä hitaita hoitamaan asioita (ja saimme HOASilta tietoja vähän myöhässä) vuokraspimuksenvuokrasopimuksen uusiminen ei onnistunut, koska asuntoamme oli tarjottu jo seuraaville. Onneksi saimme HOASilta uuden asuntotarjouksen, aika paljon lähempää meidän molempien kouluja. Veljelläni on muutaman minuutin kävelymatka, minulla noin kymmenen minuutin ratikka- tai bussimatka. En millään jaksaisi pakata tavaroita, mutta kahden viiikon päästä pitäisi jo asua uudessa osoitteessa.

*******

Ensiviikolla on minulla musiiikkiopiston ilmoittautumiset, kun siis sinne sisään pääsin (en muista, sanoinko täällä). Vähän hämmentää itseäni aloittaa musiikkiopistossa 18-vuotiaana, mutta ei se mitään. Pääsen opiskelemaan musiiikin teoriaa.

Syysloma

Aluksi aivan pakollinen mainostus (onneksi tämä on oma blogini, niin voin rauhassa mainostaa itseäni =) ):

Suomen ainut sokea taikuri Serafia saa aikuisyleisön viihtymään niin syntymäpäivillä, pikkujouluissa, ravintoloissa kuin illanistujaisissakin. Ohjelmistossa lähitaikuutta pelikorteilla ja muilla tavanomaisilla esineillä. Taikuutta ilmassa, tunnetko?

Ota yhteyttä:
sähköpostilla taikuriserafia(at)gmail.com,
tai puhelimitse 050 5231704

*******

Olen ollut tämän viikon syyslomalla ja olen oikein innoissani siitä. Takaisin kouluun palaaminen voi tietysti olla taas haastavaa... Tai toisaalta en usko niin. Ihan rentouttava loma on ollut tähän asti.

Viikonloppu meni Nuorisofoorumissa elokuvateemalla; saimme kuulla luentoa puvustuksesta (Arja Oja) ja elokuvan ohjaamisesta (Hanna Pergholm) ja sen lisäksi pääsimme tutustumaan Starwars-elokuvan pukuihin ja oheistuotteisiin, kun niitä meille esitteli Legiona 501, aiheeseen perehtynyt harrastajajoukkio.

Alkuviikon vietin kaverini mökillä, jossain Karjaan lähistöllä. Söimme niin paljon pullaa, että parista mökkipäivästä on päällimmäisenä mielessä vain se tajuton pullan määrä. Toisena päivänä piti oikein pakottaa itsensä (ja muut) syömään vielä pullaa... Kaverit luottivat siihen, että minä tuon viihdykkeitä mukanani. Kuinka niin minulla on symbioosi sekä kitaran että pelikorttien kanssa? Eihän minulla koskaan ole yhtään pakkaa mukanani missään...

Muusta mökkireissun aikana tapahtuneesta ei sitten puhutakaan.

Tänään päätin olla oikein kovin radikaali ja tulla äidin luokse Tuusulaan. Siitä on hyvin kauan, kun olin täällä viimeksi ja pikkuveljen ja -siskojen tapaamisestakin on vierähtänyt jo pari kuukautta. Nyt vietän pari päivää perheen parissa, huomenna käyn pyörähtämässä vanhalla yläasteellani ja ehkä jopa esittämässä taikatemppuja pienluokalle, jonka avustajana yläasteen aikainen avustajani nykyään on, ja viikonlopun olen Pajulahdessa maalipallomaajoukkueleirillä. Jotenkin nyt ei yhtään innostaisi maajoukkueleiri, tiedän olevani siellä niiiiiiin kuollut... Ei minulla suinkaan ole yhtään huono kunto, ei suinkaan.

Loma on mennyt ihan hirveän nopeasti, nyt ollaan jo viikon puolivälissä! Käsittämätöntä. Toivottavsti tulevat kouluviikotkin menevät näin nopeasti, niin ollaankin pian jo joululomassa... Joka meillä alkaa vasta 23. päivä.

*******

Yksi vessapaperirulla kestää keskimäärin 4,75 päivää, kun 8 rullan paketti kestää noin 38 päivää. Näin ollen vuodessa kuluu noin 77 vessapaperirullaa ja vain vajaat 10 -pakettia. Jos yksi 8 rullan paketti maksaa noin 3 euroa, rahaa vessapaperiin vuoden aikana menee 30 euroa. Täytynee tarkistaa vessapaperipaketin hinta.

Seuraavaksi voisin ostaa Hyvää makumaasta Mulle&sulle -karkkipussin, jossa on vain viittä erilaista karkkia. Voisin laskea, kuinka monta kappaletta siinä on mitäkin karkkia ja laskea todennäköisyyden, minkä karkin saa, kun kätensä pussiin laittaa. Ja tietysti vielä se, minkä karkin sinä saat, kun minä saan jonkun muun... Minulla oli viikonloppuna tällainen pussi ja junassa oli oikein hauskaa jakaa siitä karkkia seuraavalla tavalla: "Mulle, sulle, mulle, sulle, mulle, sulle, mulle..." kun 'sulle' oli aina eri ihminen. Oli oikein makoisaa.