Vieraiulla Heikin kylässä, yleisurheilua, loman autuutta ja arjen pulmia

Tiedättekö, missä on Heikin kylä? En minäkään. Tai siis sitä ei enää ole, koska tilalle rakennetaan tekojärvi.

Tämän vuoden NKL:n nuorisofoorumin teemana oli tarina (edellisenä vuonna oli hyvät tavat ja tanssiaiset, aikaisemmin on ollut sirkusta ja elokuvaa ja vähän kaikkea) ja rahoitusta saatiin EU:n Youth in Action -ohjelmasta. Tarinamme sijoittui kuvitteelliseen Heikin kylään, jonka päällikkö Heikki oli lähtenyt lätkimään. Lauantai päivä vietettiin kylän askareita tehden, uutta päällikköä valiten ja illan kyläjuhlia valmistellen. Pääsimme mm. kantamaan puita, värkkäämään kukkakoristeita ja lypsämään lehmää. Myös erilaisia viljoja tunnisteltiin, valmistettiin yrttilitkuja ja leivottiin lettuja. Kaikesta kylän eteen tehdyistä askareista ansaitsi rahaa. Ohjelmassa oli myös sumopainia – sitä en tiedä, kuinka se helpotti kylän elämää, mutta olin siinä aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Ansaitsin myös lisärahaa seisomalla päälläni.

Päällikön valinta oli moniosainen: päällikkökokelailta testattiin voimaa ja älyä ja lopulta mitattiin kansan suosio lyhyiden mainospuheiden perusteella, huutoäänestyksellä. Mutta koska Heikin kylässä sallittua oli lahjonta, kiristys ja kaikki mahdolliset hieman kyseenalaiset keinot, huutoäänestyksen melko selvästä tuloksesta huolimatta valituksi tuli hän, jolla oli vähiten kannatusta mutta joka oli lahjonut tuomarin. Tästä epärehellisyydestä suivaantuneena minä ja pari huonetoveriani päätimme ryhtyä kapinaan. Niinpä kyläjuhlan aluksi kiersimme latoon kerääntyneiden kyläläisten joukossa värväämässä kapinaamme väkeä.

Uusi, vääryydellä valittu päällikkö aloitti työnsä tekemisen kysymällä, valmistaako kylän makeistehdas suklaata vai salmiakkia (”ne, jotka haluavat valmistettavan suklaata, nostavat oikean kätensä ylös”) ja käytetäänkö kylän varoja uuden koulun vai urheilu- ja monitoimihallin rakentamiseen (”ne, jotka ovat urheilu- ja monitoimihallin kannalla, nostavat vasemman kätensä ylös”). Kun nämä päätökset oli tehty, minä itseoikeutettuna kapinajohtajana pyysin puheenvuoroa ja kerroin kyläläisten joukosta kuuluneen hieman soraääniä uuden päällikön valinnasta. "Ne, jotka haluavat nykyisen päällikön pysyvän vallassa, nostakoon oikean kätensä ylös." Yksikään käsi ei noussut, vaikkemme aivan kaikkia saaneetkaan varmasti kapinaamme mukaan. Niinpä vääryydellä valittu päällikkö syrjäytettiin ja uudeksi päälliköksi nostettiin ainut naisehdokas. (Olen aika ylpeä tästä spontaanista kapinajohtajan roolistani; olen tainnut palata juurilleni, onhan kuuluisa nuijasotapäällikkö Jaakko-Ilkka isoisoisoisoisoisoisoiso…isäni kolmentoista polven takaa. Meidän kapinamme oli tosin täysin väkivallaton.)

Nuorisofoorumin tarkoituksena on valita Nutoriin, eli nuorisotoimijaryhmään, uusia jäseniä. minä olen nutorissa ollut kaksi kautta, vuodet 2007-2010. Tänäkin vuonna olin ehdolla, mutten tullut valituksi – kuten en edellisenäkään vuonna. Mutta hyvät tyypit sinne valittiin, siitä olen iloinen.

Päätimme foorumin kiertelemällä Lahdessa gallupoimassa. Jakauduimme pieniin ryhmiin ja jokainen ryhmä sai keksiä itselleen gallup-kysymyksiä, jotka jollain tavoin liittyvät yhteiskuntaan. meidän ryhmämme kyseli lahtelaisilta vapaaehtoistyöstä.

*******

Tapasin eilen HKV:n (Yleisurheiluseura Helsingin Kisaveikot) tyttöjen valmentajan. Juoksin ja hyppäsin pituutta, jotta hän vähän näki tekniikoitani ja asioita, joiden treenaamisesta kannattaa lähteä liikkeelle. Hän tekee minulle lihaskunto-ohjelman, jota voin itsenäisesti tehdä kotona, ja pitää treenejä ainakin aluksi kerran viikossa. Käytännössä sain siis itselleni yksityisvalmentajan, koska en – ainakaan nyt aluksi – ole menossa siihen hänen valmentamaansa tyttöryhmään. Hauskaa on se, että treeneissä minulla on todennäköisesti aina mukana myös oppaani, jonka kanssa olen kahdestaan treenaillut tämän syksyn, joten saan tavallaan tuplavalmennusta.

*******

Lukio on minun osaltani nyt täysin ohi. Tai en vielä ihan lopullisesti uskalla juhlia, koska minun on päästävä siitä englannin kokeesta läpi, jonka viime viikolla tein. Ensi maanantaina siis tiedän, onko lukio ohi vai ei. Kuitenkin tässä on nyt mukavasti aikaa, jolloin minun ei tarvitse tehdä yhtikäs mitään. Olen tämän viikon nukkunut joka päivä aika pitkään eikä minulla ole ongelmia aikani kuluttamisessa. Jos nyt luotamme, että se koe meni läpi, on minulla seuraavan kerran koulua aikaisintaan ensi syksynä (paitsi jos menen jollekin yrittäjäkurssille, mutta sitä ei ehkä lasketa). Tajusin eilen, että minun kai pitää ilmoittautua joulukuussa työttömäksi. Hassua.

*******

Tämän päivän pulmana oli, kuinka avata viinipullo ilman korkkiruuvia. Tarvitsimme valkoviiniä ruokaan (vähänkö kuulostaa luksukselta, kun keskellä viikkoa käytetään viiniä ruuanlaitossa), eikä meidän taloudessamme kauheasti alkoholia tavata, joten ei ole korkkiruuvillekaan tullut aikaisemmin käyttöä.

Yksi minusta aika mahtava ajatus oli tehdä paksusta rautalangasta korkkiruuvi ja laittaa sen päähän poikittain kynä. Valitettavasti rautalanka ei ollut kuitenkaan ihan riittävän tukevaa eikä sen kärki riittävän terävä. Ei onnistunut.

Seuraavaksi ruuvasin korkin sisään ruuvin ja kiskoin sitä irti pihdeillä. Otin Mikaelin avuksi kiskomaan ja ruuvi irtosi, mutta korkki oli ja pysyi pullon suussa.

No. Loppujen lopuksi Mikael tunki korkin pullon sisään. Pitänee siis juoda se koko pullo… Onneksi on pieni. En ole koskaan ennen juonut viiniä, jos ehtoollisviiniä ja kuohuviiniä ei lasketa. Valkoviiniä en ole edes maistanut ikinä. Saa nähdä, päätyykö tämä juoma kuitenkin viemäriin.

Syysloma

Aluksi aivan pakollinen mainostus (onneksi tämä on oma blogini, niin voin rauhassa mainostaa itseäni =) ):

Suomen ainut sokea taikuri Serafia saa aikuisyleisön viihtymään niin syntymäpäivillä, pikkujouluissa, ravintoloissa kuin illanistujaisissakin. Ohjelmistossa lähitaikuutta pelikorteilla ja muilla tavanomaisilla esineillä. Taikuutta ilmassa, tunnetko?

Ota yhteyttä:
sähköpostilla taikuriserafia(at)gmail.com,
tai puhelimitse 050 5231704

*******

Olen ollut tämän viikon syyslomalla ja olen oikein innoissani siitä. Takaisin kouluun palaaminen voi tietysti olla taas haastavaa... Tai toisaalta en usko niin. Ihan rentouttava loma on ollut tähän asti.

Viikonloppu meni Nuorisofoorumissa elokuvateemalla; saimme kuulla luentoa puvustuksesta (Arja Oja) ja elokuvan ohjaamisesta (Hanna Pergholm) ja sen lisäksi pääsimme tutustumaan Starwars-elokuvan pukuihin ja oheistuotteisiin, kun niitä meille esitteli Legiona 501, aiheeseen perehtynyt harrastajajoukkio.

Alkuviikon vietin kaverini mökillä, jossain Karjaan lähistöllä. Söimme niin paljon pullaa, että parista mökkipäivästä on päällimmäisenä mielessä vain se tajuton pullan määrä. Toisena päivänä piti oikein pakottaa itsensä (ja muut) syömään vielä pullaa... Kaverit luottivat siihen, että minä tuon viihdykkeitä mukanani. Kuinka niin minulla on symbioosi sekä kitaran että pelikorttien kanssa? Eihän minulla koskaan ole yhtään pakkaa mukanani missään...

Muusta mökkireissun aikana tapahtuneesta ei sitten puhutakaan.

Tänään päätin olla oikein kovin radikaali ja tulla äidin luokse Tuusulaan. Siitä on hyvin kauan, kun olin täällä viimeksi ja pikkuveljen ja -siskojen tapaamisestakin on vierähtänyt jo pari kuukautta. Nyt vietän pari päivää perheen parissa, huomenna käyn pyörähtämässä vanhalla yläasteellani ja ehkä jopa esittämässä taikatemppuja pienluokalle, jonka avustajana yläasteen aikainen avustajani nykyään on, ja viikonlopun olen Pajulahdessa maalipallomaajoukkueleirillä. Jotenkin nyt ei yhtään innostaisi maajoukkueleiri, tiedän olevani siellä niiiiiiin kuollut... Ei minulla suinkaan ole yhtään huono kunto, ei suinkaan.

Loma on mennyt ihan hirveän nopeasti, nyt ollaan jo viikon puolivälissä! Käsittämätöntä. Toivottavsti tulevat kouluviikotkin menevät näin nopeasti, niin ollaankin pian jo joululomassa... Joka meillä alkaa vasta 23. päivä.

*******

Yksi vessapaperirulla kestää keskimäärin 4,75 päivää, kun 8 rullan paketti kestää noin 38 päivää. Näin ollen vuodessa kuluu noin 77 vessapaperirullaa ja vain vajaat 10 -pakettia. Jos yksi 8 rullan paketti maksaa noin 3 euroa, rahaa vessapaperiin vuoden aikana menee 30 euroa. Täytynee tarkistaa vessapaperipaketin hinta.

Seuraavaksi voisin ostaa Hyvää makumaasta Mulle&sulle -karkkipussin, jossa on vain viittä erilaista karkkia. Voisin laskea, kuinka monta kappaletta siinä on mitäkin karkkia ja laskea todennäköisyyden, minkä karkin saa, kun kätensä pussiin laittaa. Ja tietysti vielä se, minkä karkin sinä saat, kun minä saan jonkun muun... Minulla oli viikonloppuna tällainen pussi ja junassa oli oikein hauskaa jakaa siitä karkkia seuraavalla tavalla: "Mulle, sulle, mulle, sulle, mulle, sulle, mulle..." kun 'sulle' oli aina eri ihminen. Oli oikein makoisaa.

Kummallisia puheluita

NKL:n nuorisotoimi järjestää joka vuosi lokakuun toisena viikonloppuna (paitsi viime vuonna se oli eri aikaan) nuorisofoorumin, jonka teema vaihtelee vuosittain. Foorumin pääasiallinen idea on valita uusi Nutor, mutta kyllä siellä on muutakin ohjelmaa - senkin takia, että paikalle edes tulisi ihmisiä valitsemaan sitä Nutoria, järjestötoiminta kun ei välttämättä ole niin suosittua. Tai siis jos olisi pelkkä Nutorin valintakokous, se tuskin saisi kovin suuren osallistujamäärän.

Tämän vuoden teemana on elokuvat ja minun on pitänyt hommata meille vierailijoita. Myönnetään, vierailijoiden hommaaminen on mennyt hyvin viimetinkaan... Yritin ensin pari viikkoa saada kiinni näyttämöilmaisun opettajaani, koska tiedän, että hänellä on kontakteja elokuvamaailmaan. En saanut ikinä opettajaa kiinni ja vasta silloin aloin vähitellen miettiä muita mahdollisia kontakteja. Olen sitten odotellut kärsimättömänä, miten esimerkiksi ohjaajan hommaaminen on sujunut kontaktien kautta... Aika hiljaista... Tajusin myös hiukan myöhään, että niin, oma äitini on puvustaja! En siksi ajatellut häntä ihan ensimmäisten joukossa, koska äiti on puvustanut lähinnä teatterille. Tai oikeastaan luulin, että vain teatteriin, mutta kun häntä foorumiin asiantuntijavieraaksi kysyin, sain tietää hänen puvustaneen myös TV-elokuvia, joskus opiskeluaikanaan.

Tästä kaikesta alkuselvityksestä pääsen vihdoin aiheeseeni, siis niihin omituisiin puheluihin.

Soitin maanantaina yhdelle elokuvaohjaajalle, hän ei vastannut. Jotain tunnin päästä hän soitti takaisin ja vastasin puhelimeen kiltisti: "Ronja Oja."
"Ai Roni? Mitä sä mun puhelimeen soitat?"
"Öö... Siis häh?"

Esittelin itseni uudestaan ja puhelu sai jatkua enemmän normaaliin tapaan. Hämmennyin tästä alusta niin pahasti, että lähes tulkoon änkytin koko ajan, kun selitin asiaani. Tai ainakin olin hyvin epävarma.

Eilen soitin toiselle elokuvaohjaajalle, sellaiselle, joka on vetänyt myös kuvailutulkkauskoulutusta ja voisi siis mahdollisesti myös kuvailutulkata elokuvan, jonka katsomme (joo, sain tämän ohjaajan numeron jo pari viikkoa sitten, mutta silloin luotin vielä vahvasti muihin kontakteihini ja siihen, että saisin niiden kautta ohjaajan...). Hän kaivoi ilmeisesti kännykkäänsä repusta ja puhelu alkoi kauhealla kahinalla, kun hän etsiessään painoi vahingossa jo puhelun auki.

"...Haloo?"
"No haloo... Ronja Oja tässä hei."

Tämäkään puhelu ei siis alkanut ihan niin käsikirjoituksen mukaan. Nyt osasin jo paremmin olla hämmentymättä... Vaikka se vastakkainen osapuoli vaikutti kyllä hämmentyneeltä. En kohta enää soittele kenellekään elokuvaohjaajalle, kun aina joku menee vikaan.

Muinainen Suomi -Nuorisofoorumi

Viime viikonloppuna oli nuorisofoorumi, eli viikonlopputapahtuma, jonka alkuperäinen päätarkoitus on valita Nutoriin (nuorisotoimijaryhmä) uudet jäsenet ja uusi puheenjohtaja. Nuorisofoorumilla on kuitenkin joka vuosi erilainen teema, jonka tiimoilla toimitaan ainakin lauantai päivä. Tämänvuotinen teemamme oli muinainen Suomi noin Kalevalan hengessä. Otettiin me siitä vähän omia vapauksia... Foorumipaikkana oli Rautilakeskus Vehmaalla.

Lauantai päivämme rullaili erilaisten toimintapajojen kautta. Ennen ku nnon pajatoiminnan alkua kyläläiset (Nutor) kertoivat, kuinka huonosti asiat olivat; on koko ajan kylmä, kauheasti sairauksia, sää on aina huono, sato on pilalla ("Tässä on meidän koko sato. Kaksi omenaa; toinen on läpi mätä ja toinen matojen kommuuni.")... Lemminkäinen ilmaantui paikalle lohduttelemaan tyttösiä ja sanoi, että nyt täytyy saada kaikki väki mukaan auttamaan, koska Väinämöinen on lähtenyt lätkimään ja se olisi kiva saada takaisin. Näillä eväillä siis porukka kierteli pajoissamme ja kasasivat siinä samalla loitsua Väinämöisen palauttamiseksi.

Minä itse vedin pajaa, jossa näpräsimme sielulintuja kipsistä. Kyllä siinä apuvälineenä käytettiin vähän muovailumassaakin, johon tehtiin linnun muotti ja kaadettiin sitten se kipsi siihen. Pidimme siis huolta siitä, ettei kenenkään sielut lähde liitelemään kesken unien.

Toisessa pajassa parantajaeukko ja hänen apurinsa juottivat porukoille erilaisia yrttiteitä. Oli koivua, voikukkaa, piparminttua ja nokkosta. En muista enää, mihin vaivaan mikäkin auttoi. Piparminttu oli ainakin hyvää.

Yhdellä rastilla ammuttiin hirveä pitkäjousella. Meillä oli hieno hirvi viritettynä kahden puun väliin ja sitten sitä metsästettiin. Minä olisin halunnut päästä ampumaan jousella, mutta kun olin töissä...

Toinen paja, johon olisin erityisesti halunnut päästä, oli sellainen, jossa tehtiin hiilloslusikka. Puupalalle iskettiin hiili, jota puhalleltiin jonkin aikaa. Hiili heivattiin pois ja palanutta puuta koverrettiin kivellä, kunnes laitettiin uudestaan hiili, jota puhalleltiin ja heivattiin pois... Samaa rataa jatkettiin niin kauan, kun itse oikeastaan halusi. Sen jälkeen piti puusta muotoilla vähän enemmän lusikan mallinen, käsittääkseni ainakin.

Ja vielä oli paja, jossa lauleltiin kansanlauluja. Tästä pajasta en kauheasti sen enempää tiedä. Jotain äänirentoutuksia ne olivat siellä tehneet ensin ja porukka oli tuntenut itsensä tyhmäksi.

Illalla ihmiset saivat itselleen eläinhoroskooppeja (minä olen ilves, ilves, ilves), haastaa toisiaan köydenvetoon, kokeilla neidonkosintaa ja kilpailla onnenamuletin etsinnässä. Onnenamulettina toimi sokeripala, joka piilotettiin lautaselliseen jauhoa. Sokeripala piti etsiä ilman käsiä, kokonaan suulla sieltä jauhojen joukosta. Oli suhteellisen sotkuista puuhaa.

Niin. Sunnuntaina valittiin Nutoriin kaksi jäsentä kaksivuotiskaudeksi ja vielä yksi jäsen yhdeksi vuodeksi. Sen lisäksi se uusi pj.

Minä jäin kolmen äänen päähän pj:ksi uudelleen valitusta Kaisusta. Hyvä niin, sillä en ollutkaan vielä ihan varma, haluanko olla puheenjohtaja. Tulevaisuudessa uudestaan.

Nutoriin ehdolla oli ihan mielettömän paljon porukkaa, oli hyviäkin ehdokkaita oikeasti ihan todella paljon. 31 äänioikeutetusta (samalla niistä, jotka voivat olla ehdokkaina) 14 oli ehdolla. Kuitenkin vain kolme voitiin valita. Siinä kävi niin, ettei Nutorin kokoonpano kauheasti muuuttunut. Me kaksi erovuoroista pääsimme uudestaan kaksivuotiskaudeksi ja yksi uusi jäsen tuli yhdeksi vuodeksi.

Kokouksen jälkeen käväisimme Laitilassa Kirkkelissä. Kirkkeli oli sellainen muinaislinnan rauniopaikka, joka oli varsin mielenkiintoinen. Heikkarikaverini taas ryntäsivät omille teilleen heti, kun bussi pysähtyi, joten jäin heilumaan muiden kanssa ja samalla kokemukseni Kirkkelistä ei ollut sellainen, mitä odotin ja millaisen olisin saanut juostessani niiden parin kaverin kanssa ympäriinsä. Toisaalta siinä tuli samalla oltua myös muiden kavereiden kanssa, että ihan hyvä näinkin.