torstaina, toukokuuta 24, 2012

Lauantaina kahvia, sunnuntaina festareita... ja muita juttuja

Viikonloppuna on paljon mahdollisuuksia törmätä minuun kaupungilla (kun sanon tämän näin, tulee ihan sellainen olo, kuin ihmisillä olisi suurikin hinku nähdä minut):

Lauantaina järjestämme tulevan yritysporukkamme kanssa yhden Pimé Cafén Helsingin Kalliossa. Lisää tietoa (kellonajat, osoite- ja karttatiedot) esim. nettisivuillamme Pimecafe.fi tai FB-tapahtumassa. Tervetuloa kahville!

Sunnuntaina taas minut voi bongata Maailma kylässä –festareilta Näkövammaisten keskusliiiton ständiltä mustan laatikon kanssa.

*******

Haluaisin vain urheilla, urheilla ja urheilla… Mutta jos ensin hoitaisin pääsykokeet pois alta. Vielä kaksi jäljellä.

Oletteko koskaan kuulleet tundranenetistä? En minäkään ennen tiistaita, jolloin jouduin kääntämään 10 lausetta suomesta tundranenetiksi. Oli siis suomen kielen pääsykoe. Huomasi, etten ollut kovin paneutunut sen lukemiseen: en muistanut yhden sijamuodon nimeä (kiersin sen käyttämällä järjestyslukua ja toivon, että muistin edes sen oikein), minulla ei ollut hajuakaan, mitä pääsykoekirjani puhuivat kielen normeista (ilmeisesti kaikki kolme niiistä puhuivat, sillä esseessä piti käsitellä kielen normeja pääsykoekirjallisuuden pohjalta, heitin hatusta) enkä osannut edes arvata, mitä direktiivinen lausuma tarkoittaa. Uskon kuitenkin edes niiden tundranenetin käännöslauseiden menneen oikein ja ainakin pari kohtaa tehtävästä, jossa piti vertailla suomen ja inkeroisen kielen eroja, saattoi osua kohdalleen. Eli tehtävät, jotka eivät suoranaisesti edes liittyneet minun hakemaani aineeseen. Sama pääsykoe oli siis sekä suomen kieleen että suomalais- ugrilaisten kielten tutkimukseen.

Kävelin eilen kitaran kanssa päiväkodin pihan ohi. Ulkona oli ehkä eskari-ikäisiä lapsia. Yksi poika huusi kaverilleen: "Hei, tuolla on sokko joka voi soittaa kitaraa!" Kaveri ei ilmeisesti kuunnellut tai muuten kiinnostunut aiheesta, kun sama piti huutaa vielä pari kertaa. Hymyilytti.

Liikuntamyllyssä joku oli minulta lupaa kysymättä mennyt siirtämään naisten pukkarin toiseen paikkaan – siinä, missä ennen oli ovi, oli eilen edessä vain kummallinen pressuhökötys. Onneksi käytävällä vastaan tullut nuorukainen neuvoi oikean oven. Pukuhuoneessa olin ehkä vielä enemmän sekaisin, koska se oli täysin eri mallinen kuin edellinen. Harkkojen jälkeen jo sentään löysin pukkarin itse ja ymmärsin sen sisustusta paremmin.

Treeneistä minun piti siirtyä vauhdikkaasti Vuosaareen kitaristien kevätmatineaan. Menin metrolla Myllypurosta Itäkeskukseen, jossa piti vaihtaa Vuosaaren suuntaan menevään metroon. Itäkeskuksessa kuulutetaan, kumpaan suuntaan seuraaava juna menee: Vuosaareenvai Mellunmäkeen. Satuin laiturille niin viime tingassa, etten ehtinyt kuulla kuulutusta, kun metro jo tuli. Päätin ottaa riskin ja luottaa siihen, että kun äsken tuli Mellunmäen suunnasta metro, joka jatkoi keskustaan, keskustasta tulevan metron on pakko mennä Vuosaareen.

Eipäs ollutkaan. Myllypurossa nousin metrosta ja menin taas Itäkeskukseen vaihtamaan toiselle laiturille…

Tänään kävin Keskon pääkonttorissa noutamassa minulle myönnetyn stipendin. He myöntävät sellaisia vuosittain nuorille urheilijoille ja taiteen korkeakouluopiskelijoille. Stipendin saajia oli 41. Oli kummallista seistä kahden pitkän miehen (Keskon päällikön ja hallituksen puheenjohtajan) välissä valokuvassa ja yrittää samalla keskustella niiden kanssa. Olen vähän pettynyt, ettei yhdeltäkään viidestä vammaisurheilijasta kysytty parasta saavutusta tai tulevaisuuden tavoitteita – kaikilta muilta urheilijoilta taidettiin kysyä. Kakku oli kyllä hyvää.

3 kommenttia:

Liiolii kirjoitti...

Hei jee, mä olen menossa myös sunnuntaina Maailma kylässä -festareille. Ehkä törmätään siellä. Laitoin sulle muuten äsken naamakirjan kautta viestin yhdestä jutusta, check check!

Anonyymi kirjoitti...

Moi. Taisit olla juuri sinä, jonka näin ylittävän katua Myllypurossa Liikuntamyllyn kohdalla kitara selässä. Yksi autoilija oli pysähtynyt suojatien eteen päästääkseen sinut kadun yli. Lähestyin samaa suojatietä sadan metrin päässä. Ihmettelin vähän, mitä kitaralla tekee Liikuntamyllyssä, mutta nythän tuo selvisi.

Jos olet menossa Myllypurosta Vuosaareen metrolla, helpompi tapa (ainakin minun mielestäni) on ajaa Siilitielle, jolloin ei tarvitse nousta ja laskeutua portaita kuten Itiksessä. Kunhan vain kävelee laiturin poikki.Siellä tosin ei ole kuulutuksia junan pääteasemasta, mutta kuulutushan tulee sitten junassa.

Eero

Ronja kirjoitti...

Liiolii, hyvä kun vinkkasit täällä FB-viestistä; Facebook oli heittänyt sen "muut"-kansioon. Löysin sen sieltä kyllä, mutta jostain syystä en saanut sitä luettua kokonaan ja kun yritin siirtää sen fiksumpaan kansioon, hukkasin koko viestin... Eli jos pystyisit pistämään minulle mieluummin sähköpostia, ronja.oja@gmail.com, niin varmasti saan viestisi perille!

Tero, minä se taisin juu olla. :) Arvasin, että joku aivan taatusti miettii, mitä kitaralla tekee liikuntamyllyssä. Minullakin oli vähän outo fiilis mennä sinne kitaran kanssa, mutta muuta vaihtoehtoa ei oikein ollut.

Täytynee juu seuraavalla kerralla tehdä vaihto Siiilitiellä, jos tuollainen tilanne vielä tulee vastaan. Itäkeskuksessa vaihdon tekeminen on siksikin hankalampaa, sillä en meinaa löytää ikinä sieltä keskustaan menevältä laiturilta niitä portaita ylös... :)