Olen näemmä taas pitänyt hieman pidempää taukoa tänne kirjoittamisen kanssa. Yritin kovasti tehdä töitä päästäkseni englannin vitoskurssin uusintakokeesta läpi ja siihen opiskeluun meni aikaa. Valitettavasti yritys ei tuottanut tulosta, vaikka käytinkin opiskeluun hyppytuntien lisäksi aikaa myös yöunilta ja tein oppimiseni eteen enemmän töitä kuin pitkiin aikoihin. Kokeen arvosana pysyi edelleen liian alhaisena, eikä sitä enää voi siitä korottaa käymättä kurssia uudestaan.
Englanninkurssini ovat nyt aiheuttaneet minulle viime aikoina suurta ahdistusta ja tuskaa. Olen onnistunut läpäisemään tähän mennessä käymistäni viidestä kurssista vain kaksi, mikä käytännössä merkitsee liian montaa hylättyä kurssia. Minulla saisi olla kaksi nelosta, nyt niitä on kolme. Olisin kovin mielelläni halunnut kirjoittaa englannin syksyllä, mutta se ei nyt oikein onnistu. Kesälukioissa tarjotaan lähinnä vain englannin abikursseja (tai sitten "kertaa peruskoulun englantia" -kursseja). Parissa kesälukiossa olisi ollut kaipaamiani kursseja, mutta ne ovatkin sitten kaikki silloin, kun olen töissä ja vielä maksavat maltaita. Minun on siis siirrettävä englannin kirjoittaminen keväälle, jotta voin käydä syksyllä kursseja uudestaan, ja jätettävä kirjoituksista yhteiskuntaoppi tai psykologia pois. Tai sitten voisin olla vielä puoli vuotta pidempään lukiossa, mitä en haluaisi tehdä. En tosin haluaisi olla kirjoittamatta yhteiskuntaoppia tai psykologiaa, mutta näemmä on pakko tehdä jotain kompromisseja, jotta saan lukioni suoritettua, kun kerta olen näin huono. Onneksi sentään kirjoitan C-englannin.
Nyt minulla on englannin kutoskurssi, jota opettajamme pitää vaikeimpana pakollisena kurssina. Siitä olisi nyt ihan tosissaan pakko päästä läpi - etenkin kun tarkalleen sääntöjen mukaan en edes saisi olla sillä kurssilla, kun kerta etenemiseste on. Mikäli yhtään todennäköisyyslaskentaa hallitsen, minulla ei ole kovin suurta todennäköisyyttä läpäistä tätä kurssia, kun jo kaksi edellistä ovat hylättyjä. Opettajani kielsi kuitenkaan luovuttamasta. Vaikea on olla luovuttamatta, kun tähänkään mennessä tehty työ ei ole oikein tuottanut tulosta.
Minua ei tilanteessani lohduta pätkääkään, kun jotkut sanovat: "Englannin pitäisi olla ihan idioottihelppoa, sitä kun kuulee joka paikassa." Näin sanoi esimerkiksi ryhmänohjaajani ja aika moni muu. En myöskään ole kokenut apua niistä auttaviksi tarkoitetuista neuvoista, jotka kehottavat minua katsomaan englanninkielisiä ohjelmia, lukemaan kirjoja tai kuuntelemaan musiikkia englanniksi. kyllä minä - totisesti - tiedän kaikki mahdolliset ja mahdottomat keinot englannin opiskeluun ja niitä kaikkia olen kokeillut enemmän tai vähemmän. Ei kuitenkaan hirveästi motivoi katsoa montaa jaksoa englanniksi, jos ei tajua sisällöstä mitään. Se tuntuu täysin samalta, kuin katsoisi ohjelmia mandariinikiinaksi. Okei, saatan minä tajuta sanan sieltä, toisen täältä, mutta niin vähän, että edes puheenaihetta on vaikea ymmärtää. Kuulunmmärtämiskokeissa kysymykset helpottavat tajuamista ja tuurilla ne laivatkin seilaa.
Monet ovat ihmetelleetsitä, miten voin olla niin huono englannissa, kun ei minulla yleisesti ole oppimisessa tai ymmärtämisessä mitään vaikeuksia. Juu, sitä olen minäkin ihmetellyt, enkä ole oikein tullut mihinkäään muuhun tulokseen kuin siihen, että minä vain yksinkertaisesti olen huono. Lupasin opettajalleni, etten luouta (ah, se olisi niin helppoa) ja tsemppaan tämän kurssin loppuun, jotta jotenkin saisin sen suoritettua.
Muut kouluaineet sujuvatkin sitten ilman mitään ongelmia. Matikassakin olen kärryillä, vaikka olen jättänyt pari tuntia väliin ja parilla tunnilla vähän torkahdellut, mutta ne asiat ovat silti loksahdelleet aika helposti paikoilleen. Integroiminen on ihan hauskaa.
*******
Minun on pitänyt kuvauttaa olkalaukkuni monta kertaa, mutten ole koskaan muistanut pakottaa ketään ottamaan siitä kuvia. Sain sen nimittäin valmiiksi viikko sitten. Monet kehut olen jo laukustani kuullut ja itsekin olen siihen melko tyytyväinen, vaikka toiset housut olivatkin todellisuudessa melko eri väriset, kuin miksi olin ne kuvitellut. Sellaista sattuu aina silloin tällöin. Kyllä se niiden oikeakin väri sopii laukkuuni ihan hyvin.
*******
Englanti on minulle niin suuri ongelma, että on melko ihme, kun pystyin aiheesta edes kirjoittamaan. Toivon siis teidän kunnioittavan tunteitani ja vaikeuttani englannin suhteen niin, ettette tule kommenteissa kertomaan, miten helppo ja yksinkertainen kieli se on, sitä kun "kuulee joka paikassa". Minulle se ei ole helppoa eikä ainakaan yksinkertaista.
Uusia tuulia, uusi blogisivu
-
Yhdistin kaksi blogiani yhteen. Jatkossa juttujani urheilusta ja kaikesta
muusta mieleen tulevasta voit lukea uudelta sivustoltani. Kiitos kaikesta
ja terv...
16 kommenttia:
On oikeasti todella ärsyttävää kun on joku juttu joka on itselle vaikea ja sitten joku arjen sankari tulee siihen selittämään miten kamalan helppoa se on. Itselleni englanti ei ole erityisen vaikeaa, mutta muita asioita, joista en vaan selviä, on kyllä. Se on ihan kamalaa kun melkein itkettää kun tekee niin paljon töitä ettei tosikaan mutta ei vaan auta, ja sitten toinen tulee siihen ilkkumaan että voi hitsi kun oletkin huono, itsehän olen siis tässä niin taitava että. Koita nyt taistella noiden omaa osaamistaan liikaa hehkuvien rakastettavien ihmisperseiden lätinän ohi, kyllä se siitä vielä. Päätät vaan että englannin takia ei jää lakki saamatta ja painat eteenpäin. Vaikka eihän tästäkään lätinästä mitään iloa ole. Mutta siis symppaan kyllä.
On ärsyttävää, kyllä. Etenkin kun tuntuu siltä, että olisi sosiaalisesti hyväksytympää olla huono esim. matikassa (tai ruotsissa). Ei ketään kiinnosta, jos en osaisi laskea, mutta kun en osaa englantia, olen automaattisesti tyhmä ja huono, koska sitä vaan kuulee joka paikassa ja pakkohan sitä on osata. Saan kuulla sen lähes poikkeuksetta kaikilta, joille kerron englannin olevan minulle hyvin, hyvin vaikeaa. Olisi vaan niin helppoa ja kivaa luovuttaa ja jättää koko lukio kesken ja ruveta vapaaksi taiteilijaksi ja elämään yhteiskunnan rahoilla. Ei tarvitsisi kärsiä enää englannin kurssien takia. Ehkä minun vaan pitää äkkiä löytää itselleni mies, muuttaa maalle ja ruveta kotiäidiksi.
Moikka!
Olen lukenu jo kauan sun blogia, mutta ajattelin, että nyt kyllä pitää kommentoida.
Mulla on ihan sama juttu englannin kanssa. Oon peruskoulussa ysillä ja kuuntelukokeista tulee aina kutosia tai korkeintaan seiskoja. Ja sitten sitä ihmetellään, että kuinka se meni nyt noin huonosti. Minkäs sille voi, kun ei ymmärrä!
Englanninopettaja jo sanoikin, että lukion englanti tulee viemään minulta paljon aikaa ja teettämään paljon työtä, ainakin kuuntelujen osalta.
Kaikista oudointa tässä on se, että ruotsia kyllä ymmärrän.
Jään odottamaan kauhulla lukion englannin kursseja...
t. Virpi
Mulla on lukion englannista sellaiset traumat, että oksat pois. Nyt on ruotsi-ongelma - töissä tarvisi tuota kieltä melkein päivittäin ja pomolle lupasin petrata kielitaitoa. :/
Moi! En minäkään tajua esim. englanninkielisten saippuasarjojen juonesta mitään (tosin en ole kyllä hirveästi jaksanut niitä kuunnellakaan), mutta minulla on ihan sama juttu. Tajuan sanan sieltä ja toisen täältä, mutta en sitä, mistä puhutaan. Ja sehän siinä ihmeellistä onkin, että muuten minulla ei ole enkun kanssa mitään ongelmia ja ymmärrän kirjoitettua tekstiä, mutta en ohjelmia. Tsemppiä enkun kanssa! Itse taistelen tällä hetkellä terveystiedon nettitiedonhakutehtävien kanssa, joihin minulta menee ihan kohtuuttomasti aikaa!!
Äskeinen tekstisi voisi hyvin olla itseni kirjoittamaa- niin tutulta tuo kuulosti. Englannista en ymmärrä aivan kapulaenglantia lukuunottamatta kuin yksittäisiä sanoja, joskus en niitäkään. Minua on rohkaistu käyttämään englantia, mutta on jotenkin todella noloa, kun en juuri mitään ymmärrä ja joudun sitten pyytämään kaverilta apua. Englannin takia jouduin myös romuttamaan haaveeni lukio-opiskelusta. Minulla on ongelmia myös matikassa, ja kahden vaikean aineen kanssa opiskelusta olisi tullut pian liian raskasta.
Kuinka nuo englannin kirjoitukset vaikuttavat reaaleihin? Tai siis että voithan sinä kaikki haluamasi reaalit kirjoittaa ihan riippumatta englannin arvosanoista... Tsemppiä ja jaksamista! Itsekin englannin kanssa kovastikin painineena ymmärrän tilanteesi... Mutta kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu ja ahkeruus palkitaan! :)
Virpi: Minä olen saanut viime aikoina kuunteluista maksimissaan 30/7 pistettä. ;) Peruskoulussa sain vielä sinniteltyä jotenkin niin, että numero pysyi 6-7-tasossa, mutta lukiossa se sitten romahti heti. Tsemppiä sinulle tuleviin lukion englanninkursseihin. :)
Liiolii: Minulla on traumat ylipäänsä englannin opiskelusta, ei pelkästään lukiosta englannista. Yläasteella tuli koettua muutamia noloja hetkiä, kun en osannut suomentaa kohdalleni osunutta lausetta kappaleesta, vaikka se taisi olla tajuttoman helppo. Seuraavilla kierroksilla opettaja hyppäsi ylitseni ja se oli vähintään yhtä noloa.
Anonyymi: Minä en ymmärrä puhuttua enkä kirjoitettua englantia. Puhuttua ehkä välillä jopa enemmän, siis ainakin oikeissa keskustelutilanteissa. Pystyn jopa hyvällä tuurilla juuri ja juuri käyttämään englantia - ainakin olen jutellut kaupungilla minua auttaneiden ihmisten kanssa, jotka ovat puhuneet englantia. En mitään kovin syvällistä, mutta ainakin olen aina päätynyt oikeaan paikkaan. :D
Joose: Jep, se on hyvin noloa. Nyt ihmettelen, miten kummassa uskalsin mennä 2007 kv-musaleirille. Jotenkin kummassa osasin siellä jopa välillä (öö, ehkä kaksi tai kolme kertaa viikon aikana) keskustella ihmisten kanssa englanniksi. Olen aika varma, että nukkumattomuudesta johtunut humalatila edesauttoi asiaa. =) Joka tapauksessa olen oikein tyytyväinen iloinen siitä, ettei minulle muut aineet aiheuta niin suuria vaikeuksia kuin englanti (okei, ruotsikin on vaikeaa, muttei ihan niin vaikeaa).
Sumu: Ei englannin numerot muuten reaaleiden kirjoittamiseen vaikuttaisi, mutta minulla on jo nyt ensi kevääksi kirjoitettavana neljä ainetta ja viisi voisi olla jo aika iso pala. Mutta olenkin tässä päättänyt käyväni lukiota kolme ja puoli vuotta, silloin voin kirjoittaa neljännen reaalinkin.
Moi!
En ole aiemmin blogiasi lukenut, mutta tänään sattumalta eksyin tänne. Luin tosi monia blogimerkintöjäsi, sillä tekstisi on mielenkiintoista ja sujuvaa. Sitä jaksaa lukea vaikka kuinka paljon, koska sulla selvästi on upea kertomisentaito.
Itsellänikin englanti aiheuttaa usein päänvaivaa. Olen kesällä menossa kielikurssille Englantiin, joten toivon, että itselläni se nostaisi englannin kielen osaamistani. Toivottavasti sinäkin löydät itsellesi parhaimman tavan oppia englantia!
En löytänyt blogistasi mistään sellaista kohtaa, jossa olisit kertonut mitä lukiota käyt. Epäilen kuitenkin, että käyt Kallion lukiota, koska puhuit ilmaisutaidon lukiosta ja Helsingistä. Itse hain Kallion lukion tämän kevään yhteishaussa ja toivon tosi kovasti, että pääsen sinne! Jos olet Kallion lukiossa, niin voisitko kertoa millaista siellä on. Kaikenlainen tieto kelpaa! :)
Täytyy vielä tähän lopuksi sanoa, että on aivan uskomatonta, että vaikket voi nähdä, pärjäät elämässä hyvin. Tsemppii sulle!
Juu, Anonyymi, käyn Kalliota (enkö muka ole maininnut sitä? Takuulla olen, jossain...). Kallio on minusta aivan mahtava koulu. :D Tai siis ainakin minulle se sopii oikein hyvin. Ilmapiiri on rento ja ystävällinen, kaikki tuntuvat saavan kavereita. Opettajat ovat mukavia ja ammattitaitoisia... Öö, mitenhän minä vielä kehuisin tuota koulua? No, joka tapauksessa se on hyvä koulu - vaikka ensimmäisenä vuonna vielä harkitsinkin matikkalukioon siirtymistä - ja toivottavasti pääset sisään. :)
Minäkin olen monesti harkinnut kielikurssia... Mutten ole koskaan sellaiselle päätynyt, ehkä osittain siitäkin syystä, että ne on aika kalliita. Ja sitten siitä syystä, etten uskaltaisi mennä yksin ja etten ihan oikeasti pärjäisi englanniksi. :D
Kaverini suositteli blogiasi minulle, eikä suotta! Tämäkin teksti oli täyttä asiaa.
Onnistuin rämpimään lukion englannin kurssit läpi yllättävänkin hyvin (numerot 7-9), mutta en koskaan ole pitänyt itseäni hyvänä englannissa. Se oli ehkä suurin inhokkiaineeni ikinä. Onneksi kaverini oli yhtä toivoton kuin minäkin, ja olimmekin aina parit, mikä tarkoitti sitä, että kahdestaan sönkötettiin paritehtäviä miten sattui. Hyvää siinä oli se, ettei tarvinnut hävetä omia "taitojaan", mutta ei siinä kyllä mitään oppinutkaan. Nyt yliopistossa vastassa on yksi pakollinen englannin kurssi, jossa testataan sekä suullinen että kirjallinen osaaminen. Pelkkä ajatuskin herättää minussa puhdasta kauhua.
Oman oppimiseni esteenä taisi olla ujous. En kertakaikkiaan meinannut saada sanaa suustani, kun pelkäsin virheiden tekemistä niin paljon. En tiedä, mistä tällainen pelko juuri englannin kielessä on saanut alkunsa, mutta jotenkin tähänkin asti on selvitty. Ja eteenpäin pitää luovia jatkossakin.
Ei se englanti ole helppoa meille muillekaan, vaikka kursseja on läpi päästykin. Tsemppiä siis ihan älyttömästi englannin kanssa! Älä luovuta!
Laitan kommentin - jospa tästä olisi jotain apua sinulle. Olisiko sokeutesi syynä englannin osaamiseesi? Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta perustelen sen näin: englannin kielen kirjoitus- ja ääntämisasut eivät käy yhteen. Vertaa suomen kieleen, jossa ääntämisasu ja kirjoitusasu ovat melkein samoja. Ruotsin kielenkin ääntämis- ja kirjoitusasu ovat helpompia kuin englannin. Voisiko olla niin, että kun et näe kirjaimia, niin sinun on hankala yhdistää ääneen lausutut sanat ja kirjaimet. En nyt muista, että onko sulla pistekirjoitusnäyttö, mutta luulisin sen olevan hankalaa silläkin. Voin tietysti olla ihan hakoteillä.
Sinulla on kesätöitä, mutta ehtisitkö palkkaamaan jonkun englannin kielen opiskelijan yliopistolta opettamaan sinua edes parina tuntina viikossa kesän ajan? Tietysti siihen menee rahaa, mutta silti. Saisit vähän kertausta tulevaa syksyä varten.
Satun olemaan hyvä kielissä ja yhteiskunnallisissa aineissa. Historiasta tuli lopulta oma alani. Matematiikka, kirjanpito ja tilastot tuottivat minulle hankaluuksia opiskellessani kaupallisia aineita aikaisempaa ammattiani varten. Kävin istumassa kirjanpidon kurssilla useampaan kertaan ennen kuin sain kokeen läpi juuri ja juuri. Kirjanpito saa kylmän hien otsalle vieläkin. Onneksi kaikkea ei tarvitse elämässä osata, ei kirjanpitoa, eikä englantia. Vektorit menevät multa ihan ohi...
Tällä hetkellä en opeta, joten mun pitäisi kehitellä uusi nikki "Aineenopen" tilalle.
Kaisu: ah, se olisi niin ihanaa, jos olisi kaveri kurssilla, jonka kanssa voisi sönköttää. Okei, suunnilleen kaikki lukiokaverini ovat hyviä englannissa eivätkä tajua sitä, miten se edes voi olla vaikeaa, mutta he ainakin tietävät, etten minä osaa englantia, mutta olen silti hyvä muissa asioissa. :D Tai siis kun se on niin typerää ja noloa keskusteluharjoituksissa jonkun vähän tuntemattomaaman kanssa, kun en ihan oikeasti tajua mitään, mitä se minulle sanoo. Usein ihmiset eivät sitten jaksakaan jäädä keskustelemaan kanssani, vaan vaihtavat nopeasti paria.
Anonyymi "aineenope": Joo, sokeudella voi olla osasyynsä vaikeuksiini, mutten nyt ihan kokonaan laittaisi sitä sokeuden piikkiin. On monta syntymäsokkoakin, jotka ovat hyviä englannissa. Minä sentään aloitin sen kielen opiskelun silloin, kun vielä näin ja se oli silloinkin haastavaa. On totta, että joskus en tunnista jotain sanaa kirjoitettuna, vaikka puhuttuna sen tunnistaisin (kuten fake; meni luvattoman kauan tajutessa, että se tarkoittaa feikkiä) ja päinvastoin. Käytän kyllä pistenäyttöä ja ilman sitä en takuulla pärjäisi englannissa niinkään hyvin kuin nyt.
Olisin paljon valmiimpi syyttämään sokeutumista vaikeuksista englannin kanssa kuin sokeutta itsessään. kun viidennen luokan puolivälissä minulta meni näkö niin, etten enää käytännössä nähnyt mitään - en ainakaan lukea - minulla ei ollut melkein mistään aineesta sopivassa muodossa olevaa kirjaa, kun kaikki olivat vain mustavalkoisia. Muistan kyllä englannin olleen minulle vaikein aine jo ennen sitä (pystyn ajottamaan hetken, jolloin en enää nähnyt lukea, englannintunnille ja olin hyvin ärsyyntynyt siitä, että miksi sen piti tapahtua juuri sillä tunnilla, joka on jo valmiiksi vaikea). Minulla ei siis ollut puoleen vuoteen kirjaa, josta olisin voinut opiskella. Englannin opiskeluni tuolloin oli pelkän kuullun varassa, eikä se oikein edistynyt. Sain kuulla myös haukut siitä, etten kirjoittanut kappalesanstoja, kuten kaikkien muidenkin piti tehdä. Sitä ei sitten huomioitu lainkaan, kun ihmettelin, että mistä kirjoitan ne, kun minulla ei kerta ollut kirjaa.
Olisin siis hyvin valmis uskomaan, että viidennen luokan kirjattomuus vaikuttaa kielitaitooni edelleen. Silloin romahti se pohja, jonka päälle pitäisi edelleen rakentaa. Jos pohjaa ei ole, kaikki valuu hukkaan.
Englannin opiskelijan palkkaaminen yksityisopeksi on sinänsä ihan hyvä idea, mutten aio sitä tehdä. Minulla on yksi kaveri, joka on luvannut jo vuosi sitten auttaa minua englannin opiskelussa yksityisopetuksen muodossa, mutta jotenkin se vain jäi. Enkä minä ikinä viitsisi mennä kenenkään tuntemattoman luokse pyytämään apua englannissa. Tyhmää on, tiedän. Nyt olen kuitenkin päättänyt oppia englantia ja päästä läpi kursseista ja kaikkea. Yritän myös muistuttaa itselleni, ettei ihmisarvoni kärsi huonosta kielitaidostani, vaikka siltä usein tuntuukin.
No totta kai kirjan puuttuminen vaikeuttaa oppimista! Varsinkin siinä vaiheessa, kun oppilaan pitäisi opetella kielen perusteet.
Olen hyvin visuaalinen ihminen. Tämän takia ajattelin, että oppiminen voisi olla aika hankalaa jos en näkisikään kirjaimia tai kuvia.
Minä en tiedä, että mistä syyttäisin huonouttani matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Ehkä syyn etsiminen ei ole edes mielekästä. Toisaalta syyn tajuaminen helpottaisi oppimista.
Olen jostain syystä hyvin iloinen siitä, että teet lukion 3,5 vuodessa ja siitä, että haluat Afrikkaan. Itsellenikin iskee matkakuume juttujasi lukiessa!
T: Historioitsija / aineenopettaja
Minäkin koen kyllä olevani melko visuaalinen ihminen, mutta pisteitä lukiessa voin myös ikään kuin nähdä ne kirjaimet silmissäni.
Olen tällä hetkellä itsekin aika tyytyväinen päätökseeni lukion pidentämisestä. Tai no, välillä en niinkään, mutta suurimman osan ajasta kyllä. Koulussa vaan ihmiset hämmentyy, kun yhtäkkiä kerron olevani puoli vuotta pidempään. "Joo, en mäkään tiennyt sitä vielä kaksi viikkoa sitten ja tein ensvuoden kurssivalinnatkin sillä ajatuksella, että olen kolme vuotta."
Hei!
Toivottavasti en närkästytä sinua itsestäänselvyyksillä (en ole ehtinyt lukea ihan kaikkia kirjoituksiasi ja saamiasi kommentteja). Ajattelin vain ehdottaa, että kuuntelisit englanniksi ensin jotain vähän helpompaa, jota jotenkin edes ymmärrät. Kuuntelet monta kertaa ja yrität toistaa perässä. Sitten otat vähitellen vaikeampia juttuja, joita kuuntelet sata kertaa. Niinkuin lapset oppivat kielen, voi ihminen vähän vanhempanakin oppia. Pienelle sanotaan niin kauan, että se ymmärtää.
Jos lähdet siitä, että olenpas kummallinen, kun en opi englantia, voi sekin vaikuttaa huonoon oppimistulokseen.
Kävin taannoin Lontoossa ja kysyin neuvoa. En ymmärtänyt yhtään mitään vastauksesta, vaikka joskus olen kirjoittanut jopa ällän, ollut Amerikassa jne. Kysyin uudestaan toiselta ihmiseltä ja ymmärsin kaiken. Mutta tämä olikin amerikkalainen, ne kai puhuu selvemmin.
Kuuntele BBC:n pieniä uutispätkiä netissä. Siis monta kertaa. Sitä olen itse yrittänyt viime aikoina tehdä ja pikkuhiljaa alkaa jotain ymmärtää.
Lähetä kommentti