Kiireinen on arkeni taas

Joskus kahdeksannella luokalla minulla oli koulun lisäksi viikottaisia harrastuksia aika paljon. Oli yleisurheilua (kahdesti viikossa), kitaratunteja ja teatteriharkkoja. Puolivälissä kahdeksatta luokkaa tiputin kitaratunnit pois huomattuani, etten jaksanutkaan kaikkea, teatteriproggis loppui keväällä ja yleisurheilunkin lopetin kesällä. Sen jälkeen olin puoli vuotta tekemättä mitään, sitten aloitin aikidon, jota kesti oikeastaan vain puoli vuotta... Lukioon mennessä minulla ei ollut enää mitään aikataulutettuja, viikoittaisia harrastuksia. Ei muuta kuin koulun kuoro ja joka toinen maanantai Sporttis-kerhossa ohjaaminen.

Tähän on taas tullut muutos, mikä ei välttämättä ole kovin fiksua. Minulla on tässä jaksossa 6 lukuainetta, seuraavassa viisi, sitten neljä, taas viisi ja viimeisessä neljä. Kuusi lukuaineen kurssia on aika paljon -- siihen päälle vielä niiden ei-lukuaineiden tehtävät niin, että olen oikeasti jo koulussa melkein päivittäin kahdeksasta neljään. Tähän päälle olen kaikesta huolimatta kerännyt roppa kaupalla harrastuksia -- taas.

Maanantaisin minulla on kitaratunti, joka kestää 45 minuuttia. Tiistaisin on koulun kuoro varttia vaille viidestä puoli seitsemään, ja torstaisin teatteriharkat viidestä kahdeksaan. Viime viikolla naisten maalipallomaajoukkueen valmentaja soitti minulle ja houkutteli minua jälleen pelaamaan enemmänkin, ja arvatkaapas, kuinka siinä kävikään... Yllytyshullu kun olen, lupauduin lähtemään maajoukkueleirille muutaman viikon päästä. Olen myös pelaamassa tämän vuoden maalipallosarjassa yhdessä joukkueessa ja ajattelin, että harkoissakin pitäisi käydä -- pelkät turnaukset eivät ehkä riitä. Ainoat harkkavaihtoehdot ovat maanantaina 20-22 jossain Vantaalla (kellonaika ei houkuta...) tai tiistaina 18-20 Espoossa. Valitsin tiistain. Se tarkoittaa tosin sitä, etten voi olla sekä kuorossa että pelaamassa maalipalloa. Tämänkin ratkaisin niin, että olen noin joka toinen viikko kuorossa, joka toinen maalipallossa.

Niin, läksyjäkin pitäisi joskus tehdä... Ja taikatemppuja... Sitten välillä pitäisi kai ihan rentoutuakin ja nähdä kavereita. Ai niin, en asukaan enää täyden palvelun kodissa, vaan pyykit, tiskit, kaupassakäynnit, roskat, ruuanlaitot, laskujen maksamiset etc. pitäisi myös hoitaa jossain rakosessa. Ehkä minä pärjään.

Viikonloppuna ajattelin ymmärtäväni, miksi lopetin kasilla kitaratunnit. Nyt tunnin jälkeen en taas ymmärrä sitä. Ei se ole stressaavaa hommaa, ellei siitä ota stressiä. Tai ymmärrän, miksi lopetin kasilla kitaran soiton, nyt ei vaan ole ihan sama tilanne, vaikka tavallaan tekemistä koulun takia on paljon enemmän. Minulla ei sentään ole yleisurheiluharkkoja kahdesti viikossa.

*******

Kävin eilen ostamassa itselleni läjäpäin herkkuja. Myyjä kysyi, onko juhlat tulossa. En oikein viitsinyt sanoa, että ei, tämä kaikki on minulle, joten myöntelin vaan nätisti. Olisihan sitä tietysti voinut selittää minulla olevan koeviikko tulossa, eikä suinkaan juhlat. Koeviikko vaatii herkkuja. On varmaan hyväkin aloittaa se urheileminen taas... Toisaalta myös aivotoiminta kuluttaa kaloreita.

Koulua, ryhmäytymistä ja koulua

Nyt voisi olla taas aika kirjoittaa.

Kaksi kokonaista kouluviikkoa takana ja lukio tuntuu edelleen hauskalta paikalta. Hauskaa se on, vaikka iltapäivisin ei tunnu enää riittävän aika mihinkään, jonka ehkä huomaa bloggailun vähentymisenä. Toisaalta en ymmärrä, mihin sen ajan hävitän. Viime viikko oli kyllä muutenkin aika poikkeuksellinen.

Olemme viettäneet ryhmämme kanssa yhden päivän Suomenlinnassa ryhmäytymällä. Leikimme ja tutustuimme toisiimme. Minulla ainakin oli hauskaa, vaikka jouduin lähtemään paikalta tuntia aikaisemmin. Viimeviikon maanantai-iltapäivänä meillä oli vielä ihan täysin ryhmän oma hauskanpitohetki, hengailimme ja söimme herkkuja. Tutorit leikittivät meitä täälläkin ja ryhmänohjaaja oli myös jonkin aikaa mukana. Kaikki eivät valitettavasti maanantaina päässeet, joten meidän on järjestettävä joku toinen kerta (let's) Get together.

Ryhmämme on edelleen mukava ja minut otetaan juttuun kuin juttuun mukaan. Välituntisin saan seuraa, välillä myös muiden ryhmien oppilaista, jotka ovat kanssani samaan aikaan jollain kursseilla. Minun täytyy muistaa joka tapauksessa olla itse aktiivinen myös niiden toisten suuntaan, etten vahingossa erakoidu - ja syytä siitä itseäni.

Olen törmännyt pitkässä matematiikassa pieniin ongelmiin, joista aion kyllä selvitä. Jo pelkästään se, etten voi graafista laskinta käyttää, on minusta pieni ongelma. Tiedän kuitenkin, että ilman kyseistä vempainta pärjää. Minulla on sentään käytössäni funktiolaskin, mutta sillä ei kuitenkaan voi laskea murtolukuja. Murtolukujen laskuominaisuus olisi tuolla matikantunneilla ihan kätevä lisä, mutta kun ei onnistu niin ei onnistu. Minun on aina kotitehtäviä tehdessäni laskettava murtoluvut päässä. Opettajamme lohdutti, että ensimmäisen kurssin jälkeen lasketaan lähinnä x:ää ja y:tä, joten muutkaan eivät hyödy laskimestaan niillä kohdin.

Toinen ongelma matikassa on se, ettei minulla ole kirjaa vielä ihan loppuun asti. Pistekirjani kun saan siihen asti, mitä sitä on ehditty tekemään. Pitkän matematiikan kirjoja - ainakaan tuota sarjaa - kun ei ollut Celiassa valmiina, niin he joutuvat tekemään sen ihan kokonaan uusiksi. Ensimmäisen kurssin kirjaa minulla on jo sivulle 81, mutta tällä viikolla olemme menossa sivulle 87. Maol-taulukkokirjaa minulla ei vielä ole, mutta sitä toisaalta tarvitseekin vasta kokeessa - eikä välttämättä vielä edes tässä ensimmäisessä ollenkaan. Jos en muista, kuinka potensseja lasketaan, se on oma mokani. Sellaista ei pitäisi joutua tarkistamaan Maolista, vaikka Maolista löytyykin kaikki ja vaikka isoveljeni pitkän matikan opettaja sanoikin Maolia lukiolaisen Raamatuksi.

Muut aineet minulla onkin sujuneet tässä jaksossa varsin hyvin. Biologianopettajakin oppi viimein, kuinka minä työskentelen. Saimme avustajalleni hommattua lokeron, johon opettajat voivat tuoda monisteita avustajalleni käännettäväksi. En oikein tiedä, ovatko opettajat oppineet käyttämään sitä, mutta se kuitenkin on ihan kätevä systeemi.

Olen huomannut, etten tarvitsisi avustajaa koulussa läheskään niin paljoa, mitä minulle on tunteja myönnetty. Etukäteen kun en oikein osannut kauheasti määrittää avustuksen tarvettani, vaikka tiesin jo heti, että 40 viikkotuntia on liikaa. Kunnalta saimme kuitenkin luvan käyttää niistä osan vapaa-ajan avustuksiin, mutten ole vielä ainakaan kauheasti keksinyt, mitä jäisin Helsinkiin tekemään koulun jälkeen. Ilmeisesti en ole vielä riittävän helsinkiläistynyt, kun mieluummin lähden kotiin tekemään läksyjä. Ehkä minä joskus keksin jotain tekemistä Helsingissäkin, kuten esimerkiksi joululahjaostokset.

Koulun kuoro on muuten hauska juttu. Ensimmäisissä harjoituksissa laulelimme afrikkalaisia kansanlauluja ja sinä samalla tuli hypeltyä 45 minuuttia. Tuli aika lailla kuuma. Olen huomannut, että alttojen stemmat on aina hirveän vaikeat. Tekisi mieli vaihtaa ihan sen takia sopraanoksi, vaikka alttokorkeuksilta on paaaaljon mukavampi laulaa.