Pikakuulumisia Taikapäiviltä

Olin pääsiäisen Taikapäivillä Kouvolassa. Nyt en aio tehdä yhtä kattavaa raporttia sieltä kuin aikaisemmin, kunhan jotain kirjoitan ylös.

Olen edellisen kerran ollut kipeänä joskus viime elokuussa. Lauantaiaamuna – tai jo oikeastaan perjantai-iltana – tavallaan tiesin, että taidan olla tulossa kipeäksi. vielä silloin ei mitään kuumetta tai mitään sellaista kuitenkaan ollut, joten pakko Kouvolaan oli lähteä. viimeistään sunnuntain vietin kuumeessa, jonka korkeudesta minulla ei ole hajuakaan. Ainakin se toi jännän lisäelementin valvomisesta johtuneeseen väsymykseen. Ei ollut kovin helppo keskittyä englanninkielisiin luentoihin, kun noin puolet meni jo kielitaidon ja sokeuden takia ohi. Onneksi oli veli, joka kirjoitti minulle luentomuistiinpanoja.

Näin ensimmäisen kerran elämässäni sirkus Finlandian. Oli aika mahtavaa. Niillä on varmaan paras valotekniikka ikinä: kaksi heppua kiipesi tolppiin (ilman mitään turvavarusteita) ja heilutteli spotteja sieltä.

Kävin pyytämässä ulkomaisilta taikureilta nimmareita kangaskassiini. Kolmen luennoineen taikurin nimmari sieltä puuttuu, koska en muistanutkaan aina ottaa kassia mukaan ja skippasin pari luentoa.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta Taikapäivillä, kun jätin luentoja väliin. Toinen väliin jättämäni luento on minulla kuitenkin äänitettynä, kiitos veljeni. Kuume pakotti nukkumaan.

Ian Rowland ennusti minulle korteista ja antoi muistoksi ”mahdottoman” pelikortin, jollaisia hän ainoana maailmassa väkertää. Hän ei kuulemma koskaan myy niitä kortteja, vaan antaa ihmisille, joista pitää. Tunnistin Ianin kynsistä kitaristiksi (siis veljeni kertoi, että hänellä on toisessa kädessä pitkät kynnet – kuten minulla – ja arvelin, että hän soittaa kitaraa, tarkistin asian hänen nettisivuiltaan).

Ymmärsin englantia yllättävän hyvin. ensimmäisellä luennolla mietin, miksi hitossa pakotan itseni istumaan siellä, kun en tajua puhetta enkä tajua luennon sisältöä, kun en näe, mitä se taikuri siellä puuhaa. Elän vaan siinä toivossa, että jos istun riittävän pitkään englanninkielisillä luennoilla, alan vielä joskus ymmärtämään sitä. Ainakin siis Ian puhui sen verran rauhallisesti brittienglantia, että minäkin pysyin kohtalaisesti perässä. Esitystilanteissa suurimmalla osalla taikureista oli se puhetahti niin vauhdikas, että tipahdin kyydistä aika nopeasti. Poikkeus oli Pohjoismaiden mestaruuskisassa, jossa kenenkään äidinkieli ei ollut englanti ja tajusin todella yllättävän paljon.

mitä muuta sitä sanoisi? taikapäivien tavoitteena kohdallani oli saada lisää tulta harrastukseen, se ainakin toteutui – ei vähiten siksi, että sain viikonloppuna kaksi keikkapyyntöä. Varmaan puolet tapaamistani taikureista tulivat hehkuttamaan minulle viime Taikapäivillä pitämääni kisaohjelmaa. Ilmeisesti olin jäänyt mieleen. Nyt yritän vain malttaa pysyä vielä viikon erossa taikajutuista, koska musadiplomi olisi pakko saada valmiiksi.

Edit: Yksi taikaharrastuksen hienoimpia puolia on se, että niitä ammattitaikureita ja ulkomaalaisia huippuja ihan oikeasti tapaa käymällä taikuritapaamisissa ja -konferensseissa. Kuinka monessa muussa harrastuksessa voi esikuviaan tai innoittajiaan tällä tavoin tavata? Okei, minulla ei selkeästi itselläni ketään esikuvaa tai innoittajaa taikuudessa ole - tiedän taikureista yleisesti todella vähän - mutta niiden huippujen tapaaminen on silti mahtavaa. Istuin Jarmo Luttista vastapäätä juhlaillallisella, sain sen tosin tietää vasta sen jälkeen. Kävin juttelemassa Simo Aallon kanssa ja hän sanoi: "Kiva nähdä taas."

Taikapäivät 2010

Taas oli Kouvolassa Taikapäivien vuoro, 30.7-1.8 oli kaupunki täynnä taikaa ja taikureita. Näin parillisina vuosina kesäisin Taikapäivillä on taikureille suunnattujen luentojen lisäksi juniortaikureiden SM-kisat lähi- ja näyttämötaikuudessa, viihdeohjelmien SM-kilpailut sekä yleisötapahtuma Kouvolan kävelykatu Manskilla. Kaksi vuotta sitten ajattelin, etten ikinä uskaltaisi osallistua juniortaikureiden SM-kisoihin. Kuitenkin minut siellä tänä vuonna nähtiin; olihan se pakko, kun oli viimeinen mahdollisuuteni osallistua.

Perjantaina iltapäivällä Taikapäivät pääsivät käynnistymään Rick Merrillin luennolla. Tiedän jääväni luennoilla paljosta paitsi, kun en tajua kaikkea, mitä puhutaan (onneksi avustajana pyörinyt kaveri tulkkasi) enkä näe, mitä lavalla tehdään. Monet luennoitsijat opettavat luennoillaan temppuja, joista minä jään käytännössä täysin osattomaksi, sillä niiden oppiminen pelkän selostuksen perusteella on hieman haastavaa. Etenkin, kun selostusta kääntää ihminen, joka ei itsekään tiedä juurikaan, mitä siellä tapahtuu. Merrillin luennolla olin oikein ylpeä itsestäni tajutessani yhden tempun ilman, että sitä vielä ehdittiin edes selostaa.

Illalla oli close up -show, jossa nautimme ulkomaanelävien taidoista. Chad Long (esintyi suomeksi kahden viikon kieliharjoittelun jälkeen), Rick Merrill, Shoot Ogawa ja Mike Caveney. Upeaa taikuutta pienistä kömmähdyksistä huolimatta. Show'n jälkeen hotellilla oli vuorossa iltasessiot, jotka itse jätin väliin mennessäni harjoittelemaan seuraavan päivän kisaohjelmaa.

Lauantai alkoi omalta osaltani kahdeksan jälkeen, kun menin Kouvolatalolle tutustumaan tarkemmin saliin, jossa kisa pidettäisiin. Muutama muu juniorkisaaja harjoitteli ohjelmansa vielä läpi, mutta minä kieltäydyin sitä tekemästä - ei se enää olisi mihinkään vaikuttanut. Aamupäivän Chad Longin luento oli mielenkiintoinen ja viihdyttäväkin, mutta mitään käytännön hyötyä en siitäkään tainnut irti saada.

Sitten tuli niiiden kisojen aika... parin viime viikon aikana tuntemani jännitys ja paniiikki oli oikeastaan lientynyt edellisenä iltana lähes täysin (vaikka harjoittelinkin illalla ohjelmani viimeistä temppua varmaan viiteen kertaan ja se meni vain kerran oikein - siis silloin viidennellä kerralla), mutta aamun aikana jännitin kyllä taas. Kisan alkaessa helpotti huomatessani, kuinka muutkin jännittivät. Olin neljäs kilpailija ja lavalle mennessäni en enää kunnolla tajunnut jännnittäväni, ohjelmani aikana huomasin jännityksen lähinnä käsien tärinästä ja siitä, etten aina ihan ollut selvillä, mitä suustani päästän (minun ei esimerkiksi pitänyt todellakaan sanoa, että se oli synttäripäiväni). Yleisö tuntui nauttivan ja lavalta pois päästyäni olin itsekin aivan vallan tyytyväinen, minulla ainakin oli hauskaa.

Lauantain toinenluento oli Shoot Ogawan. Luento sisälsi jälleen sen verran paljon temppukikkailua, että jäin siitä taas hiukan osattomaksi. Japanilainen Shoot puhui englantia sellaisella korostuksella, että jopa minä tajusin välillä. Ehkä se muistutti suomalaista korostusta.

Iltapäivä ja ilta vietettiin kävelykatu Manskilla viihdeohjelmien SM-kisojen ja Taikapäivien taikayön merkeissä. Viihdeohjelmakilpailuissa oli monta viihdyttävää ja erilaista esitystä ja Taikayössä näimme viihdeohjelmakilpailun finalistien lisäksi ulkomaalaisten vieraiden lyhyet esitykset, saman ruotsalaisen koomikko Janin kuin pari vuotta sitten (enkä muista vieläkään hänen sukunimeään) sekä Jari Tapanaisen kahlittuna puhelinkopin kokoiseen vesisäilyöön. Yösessioissa hotellilla minulle opetettiin yksi oikein mukava temppu, joka oli tullut tempun opettaneelle mieleen, kun hän näki kisaohjelmani. Totesinkin harrastukseni olevan kovin helppo, kun muut keksivät minulle temput ja opettavatkin ne.

Sunnuntaina väsytti, vaikka olin mennyt kohtuullisen aikaisin nukkumaan ja sain nukkuakin pidempään kuin edellisenä päivänä. Aamun ensimmäisellä luennolla, jonka Mike Caveney piti, pysyin vielä vallan hyvin hereillä. Caveneyllä oli oikein miellyttävä ja rauhallinen tapa puhua niin, että minäkin pysyin välillä mukana. Luennon jälkeen näimme juniortaikureiden SM-kisojen lavataikuussarjan.

Päivän toinen luento oli Pete Poskiparran ja kielenä oli suomi. Vaikka asia oli kovin mielenkiintoista ja olisin oikeasti halunnut seurata kunnolla, välillä väsytti niin kovin, etten meinannut milllään pysyä hereillä. Ehkä se johtui siitä, kun ei tarvinnut ponnistella ymmmärtääkseen kieltä, saattoi enemmän rentoutua. Iltapäivällä oli vielä amerikkalaisten kaksosten Dan ja Dave Buckin luento, joka oli korttikikkailua - jälleen siis osastoa, joka meni suurimmaksi osaksi minulta ohi. Jotain pientä kuitenkin sieltä sain.

Taikapäivien päätteeksi oli loppugaala, jossa esiintyi kaikkien luennoitsijoiden lisäksi juniortaikureiden lavakilpailuun osallistunut Salla Pyyny sekä Mike Caveneyn vaimo Tina Lenert. Gaala-show'ssa jaettiin myös juniorkilpailuiden palkinnot. Kilpailijoiden vähyyden vuoksi alle 14-vuotiaiden ja alle 18-vuotiaiden sarjat yhdistettiin, joten palkintoja jaettiin vain lähitaikuus- ja lavataikuussarjoissa. Erikoispalkintoja jakoivat Suomen Taikapiiri, Suomen viihdetaitelijat (muistaakseni ainakin se oli se) sekä Suomen taikurit kiertopalkintonsa. Lähitaikuussarjassa jaettiin palkinnot kolmelle parhaalle ja lavataikuudessa kahdelle. Minä tulin lähitaikuussarjassa toiseksi ja kannoin kotiin myös Taikapiirin erikoispalkinnon (hienoa oli, kun Taikapiirin palkinnon ojensi Robert Jägerhorn). Mietin jo siellä, mihin ihmeeseen pokaalini tungen, kun pieni palkintokaappini on jo aivan täynnä urheilumitaleja... Onneksi kaapin päälle mahtui.

Vaikka jäänkin melko paljosta paitsi Taikapäivillä, on siellä silti aina ihan mahtavaa. Nyt olin jo oikeasti kesän aikana miettinyt, että jos lopettaisin koko harrastuksen. Kuitenkin aina muita taikureita nähtyä ja itse jotain tehtyä (=esiinnyttyä) motivaatiota ja intoa riittää taas ihan eri tavalla. Eli ei, en ole lopettamassa taikomista. Se on aika mahtavaa.

Olin kovin otettu kaikista saamistani kiitoksista ja kehuista kisojen jälkeen. Erityisesti ihmiset tuntuivat pitäneen itseironiani määrästä, enkä minä edes tajunnut olevani niin kovin itseironinen. Ehkä se alkaa olla normaalia minulle. Siinä heti kisan jälkeen mukanani ollut kaveri sanoi monen ohikulkiessaan hymyilleen minulle ja nostaneen peukkunsa pystyyn. Kiva, että tekivät niin, mutta enhän minä sitä huomannut... Monet myös sanoivat, etteivät arvanneet minun olevan "niin hyvä". En oikein arvannut minäkään. Se oli aika hassua.


P.s. Turun junassa kuukausi sitten keskiaikamarkkinoille mennessäni minua Pasilassa ja Turussa auttanut mies sattui olemaan myös Gaala-show'ssa. "Onneksi olkoon, Ronja. Mä olen se häirikkö Turun junasta kuukausi sitten", sanoi hän gaalan jälkeen. Minulla ei ole aavistustakaan, kuka hän tarkkaan ottaen on, mutta on kyllä maailma pieni!

Pitkän tauon jälkeen

Palaan taas kirjoittamaan.

Pitkä taukoni on johtunut mm. siitä, että koneestani hajosi pari viikkoa sitten virtajohto - tai siis laturi. Olin melkein kaksi viikkoa johdotta ja sen jälkeen pitikin sitten lueskella hyvin monesta aineesta niitä asioita, jotka sen parin viikon aikana käytiin, kun minulla ei ollut konetta, eikä siis myöskään kirjoja.

Ilman tietokoneen johtoa oli paljon vaikeampaa olla kuin silloin, kun kännykkäni oli muutaman päivän puhumatta. Joku kuukausi sitten päivitin kännykän ohjelmiston ja varmuuskopioilin tiedostoja, kuten Nokia kehotti minun tekevän. En kuitenkaan tajunnut varmuuskopioida puheohjelmaa... Sen jälkeen minulla oli päivitetty kännykkä, joka ei puhunut minulle. Nyt minulla oli pari viikkoa tietokone, jossa ei ollut virtaa. Oli oikein mukava selittää opettajille, miksen voi tehdä mitään. Sähköpostit sain sentään luettua kännykällä.

Mutta nyt on siis jälleen tietokoneessa virtaa ja suurin osa rästitehtävistäkin tehtynä. Torstaina luin yhteensä viisi tuntia historiaa, psykologiaa ja yhteiskuntaoppia. Siis sen jälkeen, kun olin ensin ollut seitsemän tuntia koulussa. Se ei edes tuntunut rankalta. Etenkään, kun jätin psykologian - mielenkiintoisimman aineen - viimeiseksi.

*******

Kävin eilen toisen kerran liikkumistaidontunnilla opettelemassa Helsingin rautatieasemaa. Nyt saatan osata liikkua siellä. Ensimmäisen kerran jälkeen se tuntui hyvin sekavalta, eilisen jälkeen on jo paljon selkeämpi kuva kaikesta. Pääsen tänään testaamaan, miten hyvin se onkaan hallussa, kun pitäisi kaveri tavata siellä.

*******

Tässä on ollut paljon tupareita viime aikoina. Ensin oli omat tuparini, viikko sitten Riikan ja tänään isoveljen ja hänen vaimonsa. Kuka vielä haluaisi järjestää tupareita ja kutsua minutkin vieraaksi?

*******

Seuraaviin Taikapäiviin on noin kymmenen kuukautta aikaa ja siellä on junioritaikureiden SM-kisat. Minulla on ensivuonna viimeinen mahdollisuus osallistua ko. kisoihin, joten pakkohan se on. Täytyy jo vähitellen alkaa oikein kunnolla miettiä, mitä siellä teen. Treenaaminenkin olisi ihan fiksua. Joten, jos satutte jossain tarvitsemaan taikuria, minut voi kutsua paikalle. ;)

*******

Meidän on pitänyt äidinkielen kursilla lukea Tuntematon sotilas. Toisen luettavan kirjan saamme valita listasta ja tästä toisesta kirjasta kirjoitetaan kirja-arvostelu kokeessa. Listassa olevista kirjoista olin lukenut jo kaksi ja suunnitellut lukevani kolmannen. Katsoin kuitenkin Celiasta, löytyisikö sieltä vielä niitä muitakin kirjoja... Ja löytyihän sieltä. Lainasin pari. Minulla olisi siis nyt kirja-arvostelukirjaksi vaihtoehtona kaksi, jotka olen lukenut, yksi, jonka olen aloittanut mutta pidin sitä niin tylsänä, etten jaksanut lukea ja kaksi, joista toinen kestää vähän päälle kuusi tuntia ja toinen vähän päälle 20 tuntia. Ajattelin valita tämän aikaisemmin lukemattoman 20 tuntisen kirjan.

Kirjoitin tällä viikolla rästissä olleen tekstitaidonvastauksen, jossa piti arvioida erään artikkelikokonaisuuden retorisia keinoja. Palautteeksi sain, että teksti on sinänsä ihan hyvää, mutta retoriikkaa pitäisi vielä vähän tarkemmin arvioida ja että minun pitäisi ottaa huomioon myös kuvien retoriset keinot. Jassoo. Kuinkahan minä arvioin kuvan retorisia keinoja? Opettaja ehdotti, että voin avustajan kanssa keskustella siitä kuvasta. Jep. Eihän se nyt kuitenkaan ole sama asia. Hän myös selitti, että harjoittelemme ylioppilaskirjoituksiin ja siksi on tärkeä ottaa myös kuvan retoriikka huomioon. Minä huomautin, etten voi myöskään ylioppilaskirjoituksissa katsoa kuvia ja ettei minulla ole kirjoituksissa edes yhtään kuvaa. Sain vapautuksen kuvan retoristen keinojen arvioimisesta.

*******

Aion aloittaa kitaran soittamisen uudestaan, ihan tunneille menemällä. Siis jos opettajalla, jolta kysyin, on tilaa. Vähän pahalta näyttää.

Taikaa, taikaa

Pääsiäisenä Kouvola oli taas taikaa täynnä, kun sinne oli kokoontunut yli 200 taikuria/alan harrastajaa Taikapäivien merkeissä. Minäkin siellä siis pyörin.

Luentoja, esityksiä ja kilpailuja. Mahtavia ulkomaisia vieraita ja mahtavaa osaamista kotimaisilta taikureilta. Oli taas huippua koko kolme päivää.

Jotenkin en edes osaa muotoilla viikonloppua sanoiksi. Kokemus ei ollut niin tajuntaa räjäyttävä kuin edelliset Taikapäivät, mutta todella mahtavaa oli. Hämmästytin itseäni jopa ymmärtämällä välillä englanninkielisistä luennoista jotain ilman tulkkausta. Se on jo paljon.

Tein viime kesän leirillä itselleni festarikassin, jossa on piirrettynä mm. jokaisesta maasta ässä. Minun piti ottaa kassi jo viime Taikapäiville mukaan, mutta unohdin sen. Nyt se oli mukana, kuten myös kangastussi. Keräilin ulkomaisilta vierailta nimikirjoituksia kassiini. Kaikkien nimmareita siellä ei ole, mutta Jeff Hobson, Aldo ja Rachel Colombini, John Archer ja Kevin James sieltä pitäisi löytyä, vaikka minulla olikin tästä erimielisyyksiä pikkuveljeni kanssa, joka ei ilmeisesti osaa laskea viiteen. Kevin Jamesilta sain myös pari valokuvaa ja Columbinit antoivat minulle ja kaverinani pyörineelle Sinille (taikuri hänkin) ruusut.

Hämmästytän ihmisiä ilmiselvästi jo pelkästään olemassaolollani. "Sokea taikuri - herran jestas - ja se on vielä nainen!" Helppo homma, kun ei tarvitse tehdä mitään sen eteen, että ihmiset ovat kanssani jo hämillään. Ehkei tämä kuitenkaan toimi ihan näin.

Taikominen on kyllä huippu kiva juttu. Ja taikurit ovat hulluja, alan olla siitä vähitelllen hyvin vakuuuttunut. Jeff Hobson sai ainakin heti kättelyssä sen tittelin.

Upeaa minusta oli, miten muutamat tulivat oma-aloitteisesti juttelemaan kanssani ja halusivat testata joitain temppuja, voiko niitä näyttää sokolle. Sain myös tekniikkaopetusta (muiltakin kuin Siréniltä) ja oli hienoa, miten ihmiset tajusivat oikeasti sen kädestä pitäen -näyttämisen merkityksen. Sain sitäpaitsi vasta viime viikonloppuna tietää, mitä sen kasinosekoituksen (=sekoitus, jonka kaikki aina tekevät - ainakin pokerin pelaajat) lopussa tehdään. Siis sen, kuinka kortit saadaan siististi takaisin pakaksi. Olen aikaisemmin vaan kaukaa himiöinyt sitä hienoa ääntä, joka siitä kuuluu, kun homman tekee kunnolla. Minulla ei ollut aavistustakaan, miten korttipakasta saa sellaisen äänen aikaan. Nyt minäkin osaan sen - melkein joka kerta.

Harrastusmeininkiä

Ensin on mainittava, että reputin viime jaksossa englannin (en muista, mainitsinko sitä täällä) ja tänään oli sitten uusintakoe. Nyt voisin jopa melkein kuvitella pääseväni läpi. Vastauspaperiin jäi ainakin paljon vähemmän tyhjiä kohtia kuin viimeksi. Ehkä se tästä vielä.

*******

Minun on pitänyt varmaan sata kertaa esitellä täällä niitä neulomiani villasukkia. Tein niitä puolitoista viikkoa ja sain jopa langat hiihtolomalla pääteltyä. Villasukkien valmistumisen jälkeen tein itselleni lapaset. Nekin tulivat valmiiksi jo kaksi viikkoa sitten, toisessa lapasessa meni päivä, toisessa joku pari, kun piti välillä olla koulussakin, valitettavasti. Okei, kyllä minä käytin yhden filosofiantunninkin neulomiseen.



Kuvassa pitäisi näkyä kivasti sekä villasukat (toinen lila vihreillä raidoilla, toinen vihreä liloilla raidoilla) että pikkulettini, jotka väsäsin vajaa pari viikkoa sitten samalla, kun kuuntelin hirveää läjää näytelmätekstejä. Koulussa ihmiset sanoivat minua pikkulettien ja tuon asun (vihreää fleegeä oleva tunikamainen hupparisysteemi, jossa pitkä "haltiahuppu") takia metsähaltiaksi.



Tässä sitten ovat lapaset. Samoista langoista tehty kuin villasukat. Ranneosa vihreä kahdella ohuella lilalla raidalla, kämmenosa lila vihreällä sahalaitaisella langalla. Äitini pääsi oikein valokuvamalliksi tätä kuvaa varten.

Esimerkiksi äitini ihmetteli, kuinka osasin tehdä lapasiin tuollaista kuviota, vaikken näe niitä lankoja. Hän ei kuulemma olisi osannut, jos pitää kuvio pitää vaan päässä. Ihan helppoahan se oli... Aina välillä piti vaan tarkistaa, kumpaan lankakerään se lanka milloinkin meni. Joo, okei, kyllä se takkuili välillä tosi paljon, mutta sain kuvion kuitenkin tehtyä ja se oli aika hienoa. Minulta on myös pari tässä kysynyt, voinko opettaa heitäkin neulomaan, hih. En minäkään ollut vielä vuosi tai pari sitten mikään hyvä neuloja. Yläasteellakin meni pari kuukautta, että sain villasukat valmiiksi ja silloin tuli toisesta sukasta pienempi kuin toisesta, kun en jaksanut keskittyä siihen niin kauaa.

*******

Kuukauden päästä on Kouvolassa Taikapäivät (koko pääsiäinen taikureita, jeah!) ja olen taas vaihteesta ihan fiiliksissä kaikesta, mihin saattaa tietysti vaikuttaa sekin, että pääsin eroon englannin opiskelusta. Joka tapauksessa odotan Taikapäiviä jo ihan 'kybällä'.

Ostin maanantaina itselleni salkun, johon voin taikavermeeni sijoittaa. Se on hieno sininen lukollinen työkalusalkku. Opin jopa käyttämään sitä lukkoa, kun päivän verran sitä pohdin. Salkkuni tulee kyllä kokemaan tässä vielä paljon tuunausta.

Ihan melkein käskystä pitää mainita (ei minua oikeasti mitenkään käsketty ;) ), kuinka mahtipalvelua sainkaan tällä viikolla Markku Purho KY:ltä. Heilläkään siellä ei ole ollut kokemusta sokkoasiakkaista ennen minua. Tähän asti on jo ollut todella upeaa, että sain viime Taikapäiville oppaani halvemmalla ja että olen saanut Jokerista sähköisen version. Tällä viikolla sain Jokerin sähköisen version jo ennen, kuin sitä on edes paperiversion tilaajille lähetettykään. Eli, olen tällä kertaa Suomen ensimmäinen, joka sai vuoden -09 toisen Jokerin itselleen!

Olen koko alkuvuoden miettinyt, uskaltautuisinko sunnuntaisin tapaamaan Helsingissä muita taikuri-ihmisiä. En ole vielä uskaltanut, mutta ehkä tässä vielä... Ei, kun kyllä, minä vielä uskallan mennä sinne. Eivät ne niin pelottavia ole.


---
Villasukkakuva: Lotta


Edit: Sain kuulla, ettei tämän merkinnän kuvat näy normaalisti. Saattepahan tekin uusia kokemuksia netinkäytöstä: se on ihan normaalia, että tietää sivulla olevan kuvia, mutta niiden sisältö jää hämärän peittoon. Minä olen sentään ainakin yrittänyt selittää kuvien sisältöäkin.

Ei vaisinkaan. En tiedä, mikä niissä mättää, koska kuvien html-koodit näkyvät (minusta ainakin) ihan normaalisti ja muutenkin ne puheohjelmilla on ihan normeja. Kuulemma kuvattomia kuvia klikkailemalla saa ne näkymään. Jos ei sekään auta, voin yrittää tehdä asialle jotain, jos osaan.

Taikaa täynnä

Kouvola, Taikapäivät, 2-3.8.08. Siellä minäkin olin. Upea kokemus - Kouvolan täydeltä huipputaikureita.

Lauantaiaamuna kahdeksalta astuttiin junaan kohti Kouvolaa, minä ja oppaani, jonka olin napannut mukaani NKL:n Nuorisotoimen leireiltä. Kouvolassa ensimmäinen haaste oli löytää Kouvolatalo, mutta se nyt loppujen lopuksi löytyi suhteellisen helposti.

Lauantaina saimme nauttia junioritaikureiden SM-kisoista ja minä, vähän reilut 5 kuukautta taikatemppuja harrastaneena, mietin hiljaa mielessäni, etten uskalla tosiaankaan tulla kahden vuoden päästä vastaaviin kisoihin, mikä on ollut hieman suunnitelmissa. Upeita esityksiä oli, enkä ainakaan tällä hetkellä pärjäisi niille mitenkään. Kaksi vuotta on kuitenkin onneksi pitkä aika.

Päivän ensimmäinen, samalla lauantain ainoa, luento oli espanjalaiselta taikurikolmikolta Fat Brotherseilta. Huonon kielitaitoni ansiosta en saanut luennosta niin paljoa irti, mitä olisin voinut ja ehkä halunnutkin, mutta hieno se oli. Hieno oli myös luentoa seurannut Close-up-show, jossa esiintyi Brothersien lisäksi Lennard Green, David Williamson ja Bob Sheets, kaikki maailman huippunimiä.

En ollut ehtinyt olla paikalla kuin ehkä tunnin, kun luokseni jo tuli sairaalaclowni, joka kysyi minulta apua ongelmassa nimeltä "näkövammaiset lapset sairaalassa - kuinka heitä viihdyttää". Lupauduin auttamaan häntä tässä ongelmassa - luonnollisesti. Viikonlopun ensimmäinen (jäi muuten ainoaksi...) käyntikortti siis kerätty.

Iltapäivällä oli sitten Taikapäivien julkinen osuus Kouvolan kävelykatu Manskilla. Siellä esillä oli läjäpäin viihdyttäviä viihdeohjelmakilpailun osallistujia. Niistäkin sai ihmeen paljon irti näkemättä, mutta näkevän kuvailua se vaati. Oma suosikkini oli Noora Karma, joka saavuttikin viihdeohjelmakilpailussa kolmannen sijan ja SM-hopeaa.

Viihdeohjelmakilpailun kahden osion välissä esiintyi Jokeri-Pokeri-Poks-mies Simo Aalto. Hauskaa se oli, mutta itselleni tästä maailmanmestaritaikurista jäi mieleen jotain aivan muuta - siitä myöhemmin. Yritän edes olla looginen tällä kertaa.

Taikapäivien Taikayö-osuudessa saimme nähdä ja kokea viihde-kilpailun finalistien lisäksi ulkomaanvieraita. Taikureiden lisäksi saimme nauttia myös ruotsalaisesta koomikosta, jonka nimestä en muista mitään muuta kuin sen, että etunimi oli Jan. Ei hävetä tai mitään...

Lauantai-illan huipentumana oli Jari Tapanaisen Kuoleman rovio -esitys, jossa kahlekuningas lukittiin kahleilla kunnolla kiinni ja tuikattiin tuleen. Itselleni tässä oli hienoin kohta se, kun ainakin kuvittelin nähneeni silmäkulmastani vähän liekkiä. En ikinä voi olla varma. Mutta ei voi muuta todeta kuin sen, että hulluja nuo taikurit.

Koko loppu ilta - aivan, yö - vietettiinkin sitten hotellin aulassa kaikkien näiden huipputaikureiden seurassa. Oma mainosmieheni Martti ¨Sirén (;) ) piti huolta siitä, ettei sohvalla vieressäni ollut ikinä kauaa tyhjä paikka. "Voisitko sä esittää yhden taikatempun? En tarkoita että näille, joiden seurassa nyt olet, eikä edes minulle. Tuolla on Ronja ja Ronja on sokea. Sulla on noin 30 sekuntia aikaa keksiä, mitä esität sokolle. Sen verran, kun nyt kierrät tästä sohvan toiselle puolelle." Kiitettävän moni otti haasteen vastaan, vaikka tuntui olevan vaikea paikka yhtäkkiä keksiä, millaisen tempun saisi myytyä sokolle ilman, että epäilen kaikkien huijaavan minua. Vieressäni oli aivan selvästi piinapenkki.

Ensimmäinen henkilökohtainen oikeasti huippuhetkeni oli (tietysti sen jälkeen, kun olin esittänyt ensimmäisen kerran korttitempun taikurille), kun Jokeri-pokeri-poks-Simo istui viereeni (todistusaineistoa - valokuva). Mies, joka on maailmanmestari ja jota olen pienenä tuijotellut Pikkukakkosessa paljonkin. Noh, ei riittänyt, että Simo esitti minulle taikatemppuja, hän myös laittoi minut näyttämään itselleen sellaisen. Hienointa on, että tempun jälkeen sain kuulla hämmentäneeni tätä pitkän linjan ammattitaikuria korttitempulla. Simo sanoi tulevansa pian takaisin, että hän vain hakee yläkerrasta lisää välineitä, jotta voi esittää vielä vähän enemmän temppuja.

Tässä välissä Sirén oli ehtinyt jo puhua viereeni seuraavan uhrin, Suomen taikurit ry:n puheenjohtaja Kim Wistin. Itselläni kun ei enää silloin yöllä ollut mitään ajantajua, sain kuulla Wistin viihtyneen vieressäni 45 minuuttia. Minä näytin hänelle korttitempun, hän opetti minulle kaikkia hienoja juttuja, kun ei oikein keksinyt mitään temppua, joka toimisi kunnolla sokolle.

Kimin opetussession aikana Simo oli palannut välineiden hakureissulta ja istui viereisellä sohvalla odottamassa, että paikka vieressäni vapautui. Hän vain selitti vaimolleen, ettei vielä voida mennä nukkumaan, sillä ensin pitää näyttää pari temppua. Niinpä hän näyttikin ja sai minut ihan hämmentymään tempuilla, jotka luultavasti olivat suhteellisen yksinkertaisia.

Sain herätettyä ihmisten huomion ja mielenkiinnon pelkästään sillä, että istuin sohvalla valkoinen keppi vieressäni ja pläräsin kortteja. Minulta kysyttiin, onko tuntoaistini niin hyvä, että erotan korteista niiden arvon. Ei, ei se ihan niin hyvä ole, että normaaleista pahvi-muovikorteista saisi arvon selville, mutta onneksi pistekirjoituspakka on keksitty. Minusta on vain ihana huijata näkeviä otuksia ja olla lunttimatta korttien arvoja käyttämällä sitä normaalia pakkaa, josta en erota aina, onko se kuvapuoli ylös- vai alaspäin.

Illan - yön - lopuksi sain seuraani vielä maailman suosituimman taikurin, David (ei Copperfield) Williamsonin (kuten kuvasta näkyy). Hän ei näyttänyt minulle mitään temppua, mutta hämmästeli pistekirjoituskorttejani. En myöskään joutunut (tai saanut, riippuu vähän) näyttää hänelle mitään temppua. Ehkä myöhäinen - aikainen - ajankohtakin vaikutti tähän. David kysyi, kuinka monta vuotta olen ollut kiinnostunut taikatempuista sillä lailla enemmän. "Öö, viisi kuukautta." Miksi se oli kaikista niin hämmentävää?

Yön aikana sain siis esittää monta kertaa ammattitaikureille korttitemppuja. Näytin yhteensä vain kolme erilaista temppua, joista kahden useampaan kertaan. Suurimpaan osaan osaamistani tempuista olisi tarvinnut pöytää tai isompaa määrää katsojia.

Sunnuntai meni suurelta osalta vireystilan ollessa hyvin alhainen. Tämä tosin auttoi minua seuraamaan Lennart Greenin luentoa, sillä olen ennenkin huomannut ymmärtäväni ja puhuvani parhaiten englantia silloin, kun en juurikaan ole nukkunut. Muilla luennoilla nukkumattomuuteni oli enemmän ongelma, sillä aina välillä vajosin lähes koomaan ja havahduttuani uudestaan kunnolla hereille, oltiin joskus siirrytty jo aivan eri temppuun. Keskittymiskykyni ei siis ollut ihan parhaimmillaan. Onneksi kuitenkin olin jo päivän mittaan ehtinyt piristyä sen verran, että pysyin hereillä koko Gaalashow'n ajan illalla. Jotenkin nyt ei tule Show'sta sen enempää sanottavaa, vaikka sekin oli mielettömän mahtava ja upea juttu.

Taikapäivillä tuli ostettua taikuritarvikkeita. Omistan nyt noin 25 metriä taikurinarua, pari silkkihuivia, palloja ja pari korttipakkaa lisää. Näillä pärjää taas jonkin aikaa - toivottavasti. Mukaan tuolta viikonlopulta sain tietysti myyös ulkomaanelävien (-Williamson + Sirén) nimikirjoitukset korttipakkaani, muutaman uuden tempun ja kirjan verran taikuusjuttuja. Pitäisi vielä vain saada skanneri toimimaan, jotta pääsisin käsiksi siihen kirjaan.

Edith: Kuvat Martti Siren